maanantai 2. heinäkuuta 2018

Tuhansin tuulin


Maikin albumi

Maikin nimipäivän kunniaksi soitelkaamme hänen sanoittamaansa ja Ensio Immosen säveltämää tangoa Tuhansin tuulin.

https://www.youtube.com/watch?v=avRHb9LgrZY

Kuka on Piia?

https://piiauotinen.fi/wp/henkilokuva/

Kuva Lissu

Kuva Lissu

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Tauko



Syksy ja talvi kuluivat tavattoman nopeasti rupatellessa. Bittiparatiisi jää nyt perinteiseen tapaan luovalle tauolle. Jatkamme syyskuun alussa, jos Trumppi ja Putin suovat.

Kevään ja kesän aikana keräämme kukin omalla sarallamme uusia kokemuksia, jotta on sitten mitä kertoa. Uskomme kesän koittavan, vaikka lunta on vielä sen verran, että numerokyltti uhkaa peittyä. Se on puolentoista metrin korkeuvessa.

Parempia säitä kuin viime kesänä toivottelemme lukijoille. Talvella lunta ja kesällä aurinkoa, niin sen pitäisi mennä.

EJ

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen ennen



Muistan lapsuuteni pääsiäisestä muutamia lämpimiä asioita. Äidillä oli tapana tehdä pääsiäismämmiä
laakeassa emaljoidussa astiassa ja erityisesti äidin tekemä mämmi oli maailman parasta.

Pääsiäinen oli myös kananpoikasten aikaa ja meillähän kanoja riitti. Omassa karjasuojassa oli eristettynä tilava ”huone” kanoille, jotka olivat hyvin kiitollisia kevään ensimmäisistä ruohotupoista joita kannoimme multineen kanalan lattialle. Myöskin kalkki oli kanoille mieleen ja sitä ne saivat hienoksi hakatuista kananmunankuorista.

Pääsiäisenä saattoi sattua, että saimme ihailtavaksi oikeita pääsiäistipuja, joita siskot toivat sisälle. Me pojat vähän nauroimme asialle, sillä ne saattoivat ruikata muistomerkin liinalle, jos ei ollut varovainen.

Pääsiäisenä saatiin myös virpopalkat. Virpovitsat oli valmisteltu äidin ohjauksessa ja jokaisessa kreppipaperikukassa piti olla sievästi ”käpristyvät” lehdet ja vielä hedelehtisuikaleet keskellä. Kananmunien värjäys kuului asiaan. Minä en tosin hirvinnyt tyhjentää niitä niin kuin isosiskot, puhaltamalla.

Pääsiäisen tunnelma oli valoisa ja se kertoi kevään ihmeestä ja valon voitosta. Me lapset aistimme sen omalla tavallamme. Ajattelimme, että kohta alkavat kevään puuhat, kalastukset ja muut. Toki meille kerrottiin pyhäkoulussa, jota siskojen kanssa kävimme, Kristuksen sovitustyöstä ja pääsiäisaamun ihmeestä.

Pitkänäperjantaina ei saanut lähteä kotoa. Hiljennyttiin, kuunneltiin radiosta hartaita ohjelmia, syötiin niukasti. Mielestäni pääsiäisen ihme on suurinta, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut Kristuksen syntymän ohella. Sen aistimme me pienet lapset yhdessä vanhempien kanssa, jotka toimittivat juhlapyhinäkin maaseudun askareita, karjanhoitoa ja taloudenpitoa, mutta juhlavammin, kuin siirtäen osan pyhyydestä karjasuojankin puolelle.

Jouko

Pääsiäismunat


Kuvat Arja J

Kristillisessä pääsiäismunaperinteessä tunnetaan seuraava tarina. Maria Magdaleena matkusti keisari Tiberiuksen luo kertomaan Kristuksen ylösnousemuksesta. Keisari vastasi, että ylösnousemus on yhtä mahdotonta, kuin jos pöydällä oleva kananmuna muuttuisi punaiseksi. Ihme tapahtui: kananmuna muuttui punaiseksi!

Myöhempinä aikoina monet keisaritkin ovat olleet kiinnostuneita pääsiäismunista. Venäjän tsaari Aleksanteri III aloitti perinteen 1885 lahjoittamalla kultaseppä Fabergen ja hänen apulaistensa valmistaman pääsiäismunan puolisolleen. Tsaari Nikolai II jatkoi perinnettä lahjoittamalla pääsiäismunat sekä äidilleen että puolisolleen. Hyvin harvalla hovin ulkopuolisella oli hallussaan näitä arvokkaita munia.

Tavallisissa perheissä tavallisten kananmunien maalaaminen liittyi pääsiäisperinteeseen. Niin minunkin lapsuudenkodissa. Siinä oli hieman vaikeuskerrointa, sillä ei liituväri eikä värikynä tahtoneet tarttua kunnolla kananmunan kuoreen. Ja jos värjäsi vesiväreillä tai märällä kreppipaperilla, väriä imeytyi kananmunan valkuaiseenkin.

Aikaisin pääsiäisaamuna koko lapsilauma suurimmasta pienimpään kehiytyi kieli keskellä suuta pirtinpöydän ääreen tuohon tärkeään toimitukseen. Itse piirsin keitetyn kananmunan kylkeen useimmiten pääsiäispupun ja pajunkissoja. Se oli mielestäni kaikista helpointa. Saattoi siellä lennellä noita-akkakin luudallaan.

Ruokapöydässä jokainen sai eteensä munakupin, jossa oli itse koristeltu muna. Ahkerimmat olivat maalanneet munan isälle ja äidillekin. Pöytää koristi usein myös paperinen kaitaliina. Liinan kuvioissa puput, kukot, kanat ja tiput ilakoivat pajupensaan äärellä. Rikkonaisia munankuoria oli kuvattu liinaan, mutta niitä oli pian oikeasti liinan päälläkin. Jälkiruoaksi oli tietenkin itsetehtyä mämmiä. Se oli kypsytetty puu-uunin jälkilämmössä, tuohisissa ropeissa.

Ruokailun juhlavuutta lisäsi se, että seinähyllylle nostetusta radiosta saattoi kuulua samanaikaisesti ortodoksinen jumalanpalvelus tai ainakin jotain harrasta musiikkia. Radion takaa pilkisteli viikko sitten tekemiämme virpovitsoja.

Lapsuuden pitkäperjantait olivat aina pitkiä ja pilvisiä, mutta pääsiäisenä paistoi aurinko ja oli hankikeli! Äiti oli syntynyt toisena pääsiäispäivänä, ja joinakin vuosina, kun pääsiäinen ja vappu olivat lähekkäin, vietimme samalla myös hänen syntymäpäiväänsä.

Toisessa pääsiäispäivässä oli sekin erikoisuus, että lähikauppa sai olla auki muutaman tunnin. Mutta sieltä voi ostaa vain maitoa, ei siis munia jos olivat päässeet loppumaan. Vieläköhän nykypäivän lapset maalaavat aitoja kananmunia, vai onko perinne kätketty kaupassa myytäviin, värikäskuorisiin suklaamuniin?

Lähteet: Pääsiäismunat/Wikipedia sekä Kuninkaalliset ja monarkia -sarja/Faberge´n pääsiäismunat.

Ride