perjantai 31. joulukuuta 2010

Tankalomalle

Tässä plokissa on vuorossa tankaloma, joka kestää tuonne kevätpäivänseisaukseen asti. Kirjoittelen pikkurunoja, joita tankoiksi kutsutaan. Ne ovat tiukkoja ja tiiviitä, täysin rivi- ja tavulukuihin sidottuja, viisirivisiä, 31-tavuisia, tavuluku riveittäin 5,7,5,7,7. Tässä esimerkki:

Runoileminen
on boheemielämää.
Ei tartte olla
määräaikoja eikä
sovinnaistapoja, ei.

Tankarunouden kaavat ovat peräisin Japanista 500-luvulta. Sen rinnalle on kehittynyt vielä suppeampi muoto, haiku, joka on kolmirivinen.

Tankojen vastapainoksi heittäydyn sunnuntaisin viiht... eikun vapaalle. Silloin on vuorossa vapaamittainen runo, niin vapaa että.

torstai 30. joulukuuta 2010

Päivä pitenee



Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.
Aaro Hellaakoski

Vielä tässä löysään vyötä, kilot lähtee hien myötä.
EJ

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Eurot pois


Mikäs jatulintarha suolla on? Sammalseipäitähän siinä, lapsuudesta tuttuja. Muutaman kerran yritin itekin kuokalla nyhertää kunttia seipäisiin kuivumaan kesäkuumalla.

Tuostahan saisi vaikka kehiteltyä turpeennostokisan turisteille, kaikenmaailman eukonkantokilpailujen oheen. Maksaisivat vielä, jos pääsisivät mittelemään mualimanmestaruuvesta. Ei kun eurot pois. Ja kuiva turve myyvvään hevostalleille alusiksi. Luomutuotteesta kova hinta.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Salon rauhaa



Kattokaa mikä rauha huokuu salopuron liepeillä. Ei näy hiiren hyppäämää. Illan alkaessa hämärtyä löysin sentään yksinäisen jäniksen jäljet.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Läskit veks



On tullut aika ajatella maallisia asioita. On tehtävä suunnitelma, jonka avulla paino putoaa kymmenen kiloa. Viimeistään kesään mennessä on päästävä timmiin rantakuntoon.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Sissi



Meillä on joulun tienoissa ollut täyshoidossa kaupunkilainen Sissi-kissa, jonka taidot alkavat maalla kukoistaa. Kun se on saanut matot ruttuun ja karisteltua joulukuusesta enimmät koristeet, se istuutuu katselemaan telkkaria. Kai sieltä tulee mielenkiintoista ohjelmaa.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Pörtsämön valot



Pörtsämön erämaakalmistoa valaisi jouluviikon kuu, jonka loisteessa jänikset hyppelivät polkujaan. Aattona tulevat kynttilät lepattamaan hentoisesti, kun kuusikko alkaa sinertyä iltaan.

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulusaarna



Tervetuloa vain hesalaiset jouluksi näihin maisemiin, josta olette lähtöisin, tunnustittepa tai ette. Toivottavasti maalaismaisema virkistää metropolimylläkän jälkeen, eihän täällä ole luntakaan aivan yhtä paljon kuin piäkaupungissa. Sitten on taas mukava palata takaisin betonin keskelle, kuka kristallikruunujen loisteeseen, kuka veneen alle. Sillä sellaiseksi on mennyt maailman meno, että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, ja Maaseudun Tulevaisuuden levikki laskee.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Lämmitellään



Tänään on talvipäivänseisaus. Ennustavat jouluksi pakkasia ja myräköitä. Lämmitellään hetki kesäisessä yössä lampivesillä. Siiat tuikkivat hyönteisiä, verkko on viritetty aivan pintaan. Pitää vain odotella muutama tunti, kohta paahtuu loimukala rannan nuotiolla.

Tästä lähdemme kohti pitempiä päiviä, valoa, kevättä ja kesää.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Varokaa possut



Näin joulun alla on monenlaista vikittelijää. Painukaa maan alle, jos henkenne on kallis. Mikä hyvänsä ateria voi jäädä viimeiseksi.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Viimeistä viedään



Kalakuvien kiintiö on sitten tältä vuodelta täynnä. Rajansa se on lukijoittenkin sietokyvyllä. Itelleni on eläkepäivien myötä tullut niin kiire, ettei kerkiä kuin ryntäilleen sylkäisemään, tohmajärveläistä ajattelijaa siteeratakseni. Saati että ehtisi kalalle. Hyvä sentään, että on ollut kuvia, eivät vierotusoireet ole niin kovia.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Joulukaloja



Erään joulun alla ukki tuli järveltä mukanaan kaksi haukea, jotka hän mätkäytti keittiön lattialle ihmeteltäviksi. Toisella oli pituutta melkein metri ja toisella vähän yli. Niistä riitti sapuskaa pitkälle seuraavan vuoden puolelle, perin monella tavalla laitettuna. Leukaluista tehtiin kanteleet.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Pyörätuolipilkillä



Kun Antti sattuu kylillä vastaan kyselen, onko hän käynyt pilkillä. "En oo vielä tännään", kuuluu vastaus.

Lähtiessämme aikoinaan järvelle Antin vaimo varoitti: "Tässä on semmonen mies, joka ei muista tulla järveltä pois, jos joku ei oo sanomassa." Ei miehen muistissa mitään vikaa, päinvastoin. Ei vain malttaisi lähteä mielipuuhistaan.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Veden viljaa



Kiersimme kaikki viisi katiskapaikkaa. Jo toisella alkoi Arttu hyräillä, että "talavella Talikkalan markkinoilla..." Hyväntuulisuus kasvoi joka kerran, kun katiskaa tyhjennettiin. Oli taas annettavaa eukkokullalle ja naapureille ja tuttaville.

Arttu muisti ajat, jolloin nuottasaalista vietiin talvisin rekikuormittain Sortavalaan, kivenheiton päähän näiltä vesiltä. Hän sanoi järveä pankiksi. Rantamänniköt säilyivät kauan komeina hakkaamatta, kun rahaa saatiin järvestä.

Nyt on jo toisin. Aukkoa aukon perään ilmaantuu. Nykyaika ei säästä edes maisemaa. Veden viljan kasvupaikkojakin tuhotaan lyhytnäköisesti, hetken suuri hyöty silmissä kiiluen.

torstai 16. joulukuuta 2010

Artun katiskat



Hieman hitaanlaisesti, ykköskappalein, nousee soppatarpeita pilkillä, jos nousee ollenkaan. Siispä polle reen eteen ja Artun kanssa matikkajäille. Se mies tiesi ikivanhat pyyntipaikat Pyhäjärven rantamilla.

Matikka ei mene katiskaan missä tahansa. Pohjan pitää olla lemmenleikkeihin sopiva hietikko kivikoitten välissä ja syvyyttä sopivasti. Katiska on asetettava just eikä melkein.

Katotaanpa huomenna, tuliko mitään.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Soppatarpeita



Myönnetään, myönnetään. Kyllästyyhän muikkuun, jos sitä alvariinsa syö. Vaikka en minä hevillä. Eräänä syksynä kyselivät jossain oppilaitoksessa ruokatoiveita. Laitoin paperiin, että joka toisena päivänä paistettuja muikkuja ja joka toisena matikkasoppaa. Yhtään kertaa ei kalaruokia sinä talvena ollut.

Matikkasopasta puheen ollen herahti heti vesi kielelle. Parhaat pyyntiajat pilkillä ovat edessä päin, tammi-helmikuulla, mutta eipä mikään estä muulloinkin yrittämästä. Pittää vain olla pimeä, lumimyrskyinen yö, sitten nappaa. Mitä hurjempi keli, sitä parempi.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Purkituspaja



Nyt panemme loputkin muikut purkkiin. Kesälahdella on tässä perinteitä jo 70-80-lukujen vaihteesta, jolloin siellä aloitti lupaava yritys. Toiminta jostain syystä lopahti, vaikkei tuotteissa ollut mitään vikaa. Näin voin sanoa saamieni korruptiopurkkien perusteella. Lehdistö on lahjomaton, toimittajat eivät. Tänne plokiinkin voi lähettää testattavaksi kaikenlaisia tuotteita, mieluummin peltiin tai lasiin käärittyinä.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Pualikanpyöritystä



Otetaan välillä vähän muuta evästä muikun sijaan, etteivät vallan evät kasva. Osuin päivänä muutamana ihastuttavaan mummoporukkaan, joka teki karjalanpiirakoita lähetysmyyjäisiin. "Tässä on pojalle pualikka", sanoi eräs heistä, eikä siinä muu auttanut kuin ruveta verestämään kuuden vuosikymmenen takaisia taitojaan. Toivoton pentele, olisi Veikko Huovinen sanonut.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Ohhoh, tulipas sitä



Kyllä tämmöseen pataan mahtuu muutama kilo muikkua. Kiteeläisten edesmennyt rantakalan hovikeittäjä Aulis Timonen (eräkirjailija Erkki Timosen vanhempi veli) antoi keitoksen muhia hiljaisella tulella tuntikausia. Hän vahti tarkoin, etteivät kalat menneet muusiksi.

Ohhoh, tulihan sitä soppaa, Bittiparatiisin kaikki lukijat saisi ravittua sillä määrällä.Timosen keittämää rantakalaa ei kuitenkaan koskaan jäänyt tähteeksi, minäkin santsasin monta kertaa. Aina en niinkään kalan takia, mutta se liemi. Ja Auliksen jutut olivat yhtä meheviä rannalla kuin kunnanvaltuuston kokouksissa.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Hiukasee



Näissä kalastushommissa tuli nälkä. Vaikka nuotta antoi vesiperän, niin ei se suinkaan ainoa pyyvys ole. Kokka kohisten verkoille, kyllä sieltä aina sopan tarpeet muikkuja löytyy. Eiköhän kohta lakkaa hiukomasta, rantakalapata höyryää jo.

Jatkuu huomenna...

perjantai 10. joulukuuta 2010

Vesiperä



Joskus kävi niin, että tuli vesiperä. Muikku olikin kateissa. Kerran taas sattui, että nuotan perällä oli 500 kiloa särkiä. Mutta nou hätä, läheisen tarhan minkit saivat sapuskaa ja kalavesi koheni merkittävästi.

Kuuluisin vesiperä näillä vesillä sattui, kun Kiteen teollistamispuuhissa hääräillyt Lipsas-Topi järjesti nuotanvetonäytöksen ja rantakalan Puhoksen teollisuuden uranuurtajalle, vuorineuvos Aarne J. Aarniolle ja muille herroille. Yhtään muikkua ei tullut, mutta lähikaupasta löytyi lenkkimakkaraa. Maaherra Esa Timonen oli kuulemma pariinkin kertaan kysellyt jälkeenpäin Topilta, että "ootkos nuotannut makkaroita". Nauraa virnotti päälle.

Armoitetut nuottamiehet kuvissa ovat Reino Hannosia.

torstai 9. joulukuuta 2010

Apajilla



Kun kesäilta alkoi hämärtyä, oli aika lähteä apajille, muikkua kokemaan. Kaksi samannimistä miestä, naapuruksia. Nuotta soljui veteen ikiaikaiselle paikalle, jonka tarkka sijainti ja maamerkit olivat siirtyneet perimätietona isältä pojalle. Sillä ei nuottaa voi joka paikassa vetää, pohjan pitää olla tarkoitukseen sopiva.

Muutaman tunnin kuluttua se nähtäisiin, poriseeko rantakala kattilassa. Voipi porista tahi olla porisematta. Ei sillä niin väliä, saalis on sivuseikka, tämä on lepoa sielulle samettisessa yössä, pelkkä kesänuotan vetäminen.

Jatkuu huomenna...

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Kesämuikkua



Muikun pyynti on ammattilaisen hommaa. Sellaiseksi tultiin kyselemällä ja kantapään kautta. Tässä eräs ekspertti, ikänsä vesillä seilannut.

Saalista sai, jos tiesi, millä korkeudella muikku milloinkin ui. Kesähelteillä se oli pohjasyvänteissä, josta sitä pyydettiin poikkeuksellisesti päivällä. Muutamalla verkolla sai saaliin, jota savustellessa meni seuraava yö. Mukavaa puuhaa se oli loma-aikoina.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Vesiselvä


Ystäväni Kala-Ressi liikkui vesillä paljon yksinään varsinkin sen jälkeen, kun sodassa toisen jalkansa miinaan menettänyt velipoika kuoli. Sujuuhan se verkkojen pito yksinkin, kun osaa.

Kalastaja oli tottunut työskentelemään veneessä seisaallaan, eikä hän oppinut pitämään pelastusliivejä. Lasiinkaan Ressi ei sylkenyt, mutta hänellä oli yksi hyvä periaate: vesillä pitää olla aina vesiselvä. Ehkä sen ansiosta hän ei hukkunut, vaan kuoli proosallisesti keuhkoahtaumaan, kova sätkänkäärijä kun oli.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Markkinoilla



Tässä on kuva ajalta, jolloin Kiteellä ei ollut vielä nykyistä toria, mutta pidettiin silti ensimmäiset markkinat. Olisiko ollut 70-lukua, silloin tapahtuivat melkein kaikki merkittävät asiat paikkakunnalla.

Myyjiä ei kovin monta ollut kirkon alapuolella postin mäellä, Kästekosen kupeella. Väki tungeksi muikkua ostamassa. Kalastaja ja kalakauppias Reino Naukkarisella Närsäkkälän kylästä oli rutiinia, hän oli ikänsä ajellut kauppaamassa muikkujaan ympäri pitäjän. Supliikkipuolikin pelasi.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Ilmastonmuutos



Povailevat tästä vuodesta ennätyslämmintä maailman historiassa. Se on tämä ilmastonmuutos, joka näkyy heleposti Bittiparatiisissakin. Yhtäkkiä sää tuommoseksi muuttuu. Eipä auta kuin laulella, että onkos tullut kesä nyt talven keskelle. Ja kalaa tulee.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Tulipa kalaa



Tässä kauhovat meijjän emännän pilkkisaalista purtiloihin Purujärvellä. Kolome miestä piti hommassa olla. Poislähteissään yrittivät ihhailla auringonpaistetta kuin Rivieeralla, mutta emäntä hoputti kuskaamaan kalat tuoreena maihin. Eihän niistä muuten ennää paistokaloiksi oo.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Nykynyky



Emäntä on kärttänyt jo pilkille, mutta oon saanut vielä toppuuteltua. Kai ne jäät jo kestäisivät ainakin pienemmillä, tutuilla vesillä, mutta minusta taitaa olla kehittymässä jengin petturi näissä asioissa. Luita alkaa kolottaa jo kun ajattelenkin viimaisella jäällä istumista. Oliskohan kiintiö täyttymässä.

Kaikenlaisia kalavaleita on kyllä mukava esittää. Taidan lähipäivinä keskittyä sellaisiin, kaivelen vähän noita mappeja kalastusosaston kohdalta. Ja jos nenäni ei valehtele, ei pilkille ole sittenkään kiirettä: meillä on aloitettu joululeipomiset.

torstai 2. joulukuuta 2010

Opinahjossa



Joensuussa koulutettiin vuosituhannen vaihteessa seppiä, mitä pidin erinomaisena oivalluksena. Tiettävästi tuolloin valmistuneita alan ammattilaisia on edelleen töissä keskellä kaupunkia sijaitsevassa pajassaan. Ammattikoulut ovat vuosien varrella keksineet itselleen niin mielikuvituksellisen pitkiä nimiä, etten muista, mikä opinahjo oli kyseessä.

Riemusta olin ratketa 1980-luvulla, kun Kiteellä alettiin pitää eräässä ammattioppilaitoksessa jousipyssykurssia. Se oli aika virkistävä tapaus, vaikka alan yrityksiä ei kurssi valitettavasti poikinut. Olipahan kuitenkin ennakkoluulotonta ja uusia uria etsivää toimintaa, jollaiseen yhteiskunnan varoja voisi suunnata enemmänkin.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Pokalla parempiin päiviin



Käsiin sattui Työtehoseuran kirjanen vuodelta 1954. Siinä esiteltiin, miten metsätyöt onnistuvat parhain päin. Olipa pokasahan teko-ohjeetkin.

Olin tuohon aikaan kansakoulussa kolmannella luokalla. Puutöitä opettanut naapurin isäntä neuvoi tekemään kirvesvarren. Toinen puutyö siltä talvelta oli kenkärenki. Pokasahaa ei tarvinnut tehä. Semmonen oli isäukolla kotona, metsätyömies kun oli. Justeerikin löytyi.

Näin jälkeen päin tuntuu, ettei opetus Työtehoseurassa enempää kuin kansakoulussakaan kulkenut kovin eturintamassa. Moottorisahat tunkivat pian voimallisesti metsätyömaille. Ja ihmiset alkoivat kummastella aukkohakkuita, kun ei edes käen kukuntapuuta jätetty...

tiistai 30. marraskuuta 2010

Ponun päihittäjä



Tässä on Alko, joka aikoinaan oli maan kuuluisin. Jokainen itseään kunnioittava aikakauslehti kävi juttua tekemässä. Kiteen pontikkaa ei pystynyt tuhoamaan vuodelta 1866 peräisin oleva kotipolton kieltävä laki, eikä sitä pahemmin hetkauttanut raittiusliikekään. Lopun alku koitti, kun paikkakunnalle avattiin 1969 monopolimyymälä.

Aivan hetkessä sekään ei tehonnut, sillä 1970-luvulla paljastui tehdas, jossa poliisien saapuessa oli kahdesti kirkastettua 1 500 litraa ja tuli roihusi 7 000 litran rankkiastian alla. Keittäjät perustelivat, että pääkaupunkiseudun huolto vaatii. Kai siellä oli Alkoja liian vähän. Nyt pontikka on Tuohtaankorven maisemissa ollut pitkään pelkkää perinnettä. Alkon haastajaksi nousi erääseen aikaan Niiralan kautta virrannut venäläinen viina, mutta se oli helpompi nujerrettava.

Viinakauppa saavutti pontikkapitäjässä heti suosion. Syrjäkylien ukot saapuivat aamuisin rapuille jo hyvissä ajoin ennen ovien avautumista muistelemaan menneitä.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Kyytiä ootellessa



Kiteen linja-autoasemalla oli muinoin sotainvalidien ruokala, jossa syrjäkylien eläjät oottelivat kyytiä. Kun lehtireportteria alkoi ahistaa nahistelu vallanpitäjien kanssa, lampsin sinne ukkojen tarinoille. Monta jutunaihetta siellä sovittiin lehteen tehtäväksi.

Nyt rakennus on suojeltu ja entisöity, kuten ansaitseekin. Siellä toimii ravintola Linkki. Rintamaukot ovat hauvassa.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Venäläiset eläkkeelle



Eilen se tapahtui: venäläisistä tossuistani meni kantapää puhki. Ostin ne 1970-luvun alussa Kiteen Osuuskaupasta. Kauppaa ei ole ollut enää vuosikymmeniin, mutta tossut vain kestivät ja kestivät satoja kilometrejä.

Nyt joutavat ansaitulle eläkkeelle pelkästään sisäkäyttöön. Saattaa olla, että ripustan ne vielä seinälle lasivitriiniin. Vielä ne sielläkin lämmittävät pakkasella.

Kun joitakin vuosia sitten esittelin tossuja blogissani, mistä alakuvamme, syntyi lyömätön kirjoitusteni lukijaennätys. Kaikki halusivat nähä tossut.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Kiteeläistä



Osattiin Kiteellä tehä muutakin kuin sitä. Paikkakunnalla on sitkeästi pysytellyt hengissä yksityinen meijeri, jossa valmistettiin tämän vuosituhannen alkuun asti hyvää voita. Kuva on vuosikymmenten takaa. Paikalliselta pohjalta 1800-luvun lopulla ponnistanut, 1970-luvulla Ingmanin yritysryppääseen siirtynyt meijeri säilyi, vaikka aikaisemmin vahvoilla ollut osuusmeijeri katosi.

Yrityspuolella osattiin käyttää Kiteen pontikkamainetta hyväksi markkinoinnissa. Samaan aikaan, kun kunnassa savustettiin pullonmuotoisia mainoksia pois tienvarsilta ja karkotettiin laillista Kiteen kirkasta muualle, mainostettiin voita aitona kiteeläisenä tuotteena. Pitkin valtakunnan teitä liikkui myös liimaa kuljettavia säiliöautoja, joitten kyljissä luki kissankorkuisin kirjaimin "kiteeläistä".

Lipsasen Topin aikaan kiteeläisen perinteen pr-arvo oli kunnassakin kunniassaan. Sitä viljeltiin huumorin keinoin. Topin jälkeen tuli vastaisku, jossain vaiheessa alkoi suvaitsemattomuuden ja tiukkapipoisuuden aika.

Nykyään yksityinen meijeri valmistaa maitojauhetta. Osuusmeijerin raunioilla kaupunki selvittää parhaillaan projektien, konsulttien ja eurojen voimin, montako kerrostaloa voitaisiin Kiteenjärven rantaan rakentaa.