torstai 29. huhtikuuta 2010

Piäsky bongattu



Kevään kenties odotetuin muuttolintu on haarapääsky. Sen näkeminen vetää mielen herkäksi jokaiselta.

Tillistelimme sitä eilisiltana nuapurin vanhan isännän kanssa. "Joko ne juuttaat on tuas tulleet. Niistä se on jokakesänen riesa, kaikki paikat likovaat tuolla vajassa", mojusi vaari selvästi ilahtuneena. Sitten availi housunnappeja, oli menossa nurkan taakse ilta-asioille.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Eipä hätää

Kauppojen hyllyt kuulemma tyhjenevät, kun on lakko. Piti kiireellä ruveta inventoimaan varastoja.

Suolarouskuja on vielä yksi pytty. Kuivattuja herkkutatteja näyttää olevan vajaa purkillinen, suppilovahverot loppuivat huithait.

Survottuja puolukoita löytyy kaksi ämpärillistä. Mustikoita on pakkasessa vajaa hyllyllinen (onpa niitä mennyt talven aikana, emäntä keräsi 200 litraa), lakkahilloa muutama purnukka.

Ite viljeltyjä perunoita on niin vähän, että hyvä kun siemenperunat saa. Pittää panna kasvamaan aiempaa enemmän.

Siltä näyttää, että uuteen satoon asti selvitään. Luomuleipäjauhoja on puoli pussukkaa ja teetä runsain mitoin. Ostan teetä aina 2 kg:n pussin. Emäntä sitä protestoi, mutta nyt liiketoimen siunaukset näkyvät.

Kaloja saa kohta, kun jäät lähtevät. Sääperistä tuli kevättalvella iskukoukuilla noin 100 haukea, mutta jälellä ei taijja olla ees uunissa kuivattua murusta. Hirviä ois täällä runsaasti, mutta eihän niitä saa kameralla nurin.

Ei tässä näytä olevan suurempaa hätäpäivää...

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Valkoinen talo



Kun tuli eilen sotkeuduttua suurvaltapolitiikkaan, jatketaan samalla linjalla. Värtsilässä Jänisjoen rannalla on Valkoinen talo. Se sopisi erinomaisesti Obaman eläkekämpäksi, kun hän aikanaan presidentin viran jättää. Potattimuatakin olisi jo valmiina mulloksella.

Putinilla on tiettävästi datsa Karjalassa. Sieltä hänen olisi mukava köpötellä viisumivapaan rajan yli vanhaa kamua tervehtimään. Tahikka tulis kanootilla jokea pitkin, jos polovet alkavat olla huonona.

Värtsilän Valkoinen talo on pitäjästä kertovan kirjan mukaan entinen kunnalliskoti (1931-72), jossa oli 50 paikkaa. Kyllä sinne pieni pere mahtuisi.

Sama kirja tietää, että talo myytiin 1975 nuorisoryhmälle liiketoiminnan toivossa. Sen jälkeen ei vaiheista tiedetä paljoakaan. Talo on ilmeisesti kylmillään ja tyhjänä.

Nimensä rakennus sai, kun se rapattiin valkoiseksi. Rakenteiltaan se on niin vahva, että on kestänyt ajan ryntäykset. Vaikuttava näky se on edelleen joen töyräällä, odottaa vain uutta tulemistaan.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Loikkarit



Täällä näkee, miten linnut ylittävät Suomen itärajan. Niin nämä joutsenetkin. Passeitta, viisumeitta. Mehiläiset panevat vielä paremmaksi, tuovat naapurin puolelta ilmaiseksi sapuskaa ja hunaja-aineksia. Siellä horsmikkoa riittää, jos tälläkin puolen.

Äsken luin Hesarista, että Norja ja Venäjä ovat muodostamassa viisumivapaata vyöhykettä maiden väliselle rajalle. Vyöhyke on 30 kilometrin mittainen ja viisumivapaus koskee alkuvaiheessa 9 000 norjalaista ja 40 000 venäläistä. Ite Medvedev on menossa sopimusta vahvistamaan näinä päivinä. Norjan ulkoministeri haluaisi, että maiden välinen raja olisi avoin kaikille. "Eihän näin käy ensi vuonna tai viiden vuoden kuluessa, mutta sellainen visio meillä on oltava."

Nostan hattua herroille, jotka ovat tuon aikaiseksi saaneet. Semmoinen Värtsiläänkin.

Hesarin uutisen perässä oli pari tyypillistä suomalaista kommenttia. Niissä naristiin, että sitten pikkurikolliset pääsevät tulemaan rajan yli. Menemisestä ei sanottu mitään. Isot kuulemma liikkuvat, oli vapauksia tai ei.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Mainos

Hanki vapuksi Luomuhumala naisenergiakeskus Kaivosta Tohmajärveltä, Maiju Lassilan pitäjästä. Vappulukemista erikoishintaan. Kriitikkojen kehuma. Rajoitettu erä (5 kpl, yksi jo myyty). Vain huhtikuun ajan.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Salo soi

Kapellimestari oli pudota puusta.

Käyn keväisin konsertissa. Istun salon keskellä nuotiotulilla ja kuuntelen. Joka puolella soi, lähempänä ja etempänä. Kaukana kavala maailma.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Helou bongarit


"Kävin vilkaisemassa Hopeakallion lintutornilla, näkyisikö teitä, jotta voisi poseerata. Siellä oli muuan hoopo kameranheiluttaja, mutta olihan sehi jottain. Huuteli mulle, että elä käpy hajota pikkulinnun pessää. Mie vain kokkeilin, onko pöntöstä soittimeksi."

Anteeksi Herra Valkoselkätikka, ensi kerran näin ja erehyin. Kommeesti lähti rummutus.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Sääperiltä silmäiltyä



Pari jumbojättiä on jo saanut luvan nousta siivilleen. Vähän räpiköimistähän tuo ensalakuun oli, mitä kun oli pakkasyö. Osa oottelee kiltisti EU:n lennonjohon direktiiviä. Eiköhän taas vappuun mennessä viuhke käy.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Liikenne seis



Mistä lie käsky tullut, mutta lentoliikenne Sääperillä pysähtyi. Koneet ovat kentillä. Tuhka on peittänyt osittain auringon.

Pysy kanavalla, lisätietoja viimeistään huomenna.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Lentokieltoa uhmataan



Värtsilän taivaalla uhmataan lentokieltoa jatkuvasti, vaikka valkoiset haituvat ovat selvästi tulivuorituhkaa (tahi vanahan Värtsilän rautatehtaan savua). Milloin maan hallitus ryhtyy toimiin? Haloo Vehviläinen. Mitä sannoo EU:n liikenneministeriö? Oisko kiitorata Siäperin jiällä pantava kiinni?

Lentsikan pykääjät, oppi ottakaatten hanhista ja joutsenista. Niillä ei moottori vähästä tukehu.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Vapaapäivä


Eilen oli niin kamala keli, että kohentelin vain alushousujani ja varovasti kurkistelin ikkunasta just avattua parriisilaiskahvilaamme. Eihän tuonne kuka koiraansakaan vie.

Nautiskelin uunipuuhista, en kuitenkaan niin pitkän kaavan mukaan kuin Antti Hyry. Piti ehtiä vielä sohvanpohjalle suunnitteluhommiin. Oli täydellinen vapaapäivä.

Emännällä oli riemun päivä. Sattui olemaan vapaata, ei tarvinnut lähteä taksvärkkiin kesärenkailla kaahaamaan. Hän saattoi jatkaa lintujen syöttämistä, minkä päättymistä oli jo ehtinyt murehtia. Toimet palkittiin, ikkunanalus oli kohta täynnä peipposia ja jokunen mustarastaskin.

Sitten hän lähti pitkälle lenkille vieraansa Nopsan kanssa. Pisk... eikun lapinkoira tuli kyläilemään pariksi päiväksi. Oli kuulemma ihanaa.

Lopun päivää hän paistoi posket hehkuen mustikkapiirakkaa ja rouskupannaria lämmittämässäni uunissa. Löysäsin jo valmiiksi vyötä. Meillä on kullakin omat vik... eikun ilomme.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Rukoushuoneen rovasti



Värtsilässä on juuri ennen sotia pystytetty rukoushuone, jota ympäröivät vanhat puut. Viehättävä rakennus on ilmeisesti vähällä käytöllä, ellei autiona.

Naakkapariskunta on mieltynyt idylliseen miljööseen. Ellen väärin tulkinnut, ne olivat äskettäin puuhaamassa pesää savupiippuun tai johonkin muuhun onkaloon.

Onhan naakka hieman rovastimainen olemukseltaan. Kovin se piipun päällä saarnasi, vai oisko antanut ruustinnalle lisääntymiseen liittyviä ohjeita.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Jäät häippäsevät



Ensi kerran seurailin jäitten lähtöä Jänisjoesta. Ilman dramatiikkaa lautat soluivat sillan alitse Värtsilän keskustassa. Hieman vauhdikkaampaa oli meno Patsolankoskella.

Jänisjoen vedet virtaavat Venäjän puolelle Wärtsilä-yhtiön syntysijojen läpi Jänisjärveen ja edelleen Laatokkaan. Ne huilaavat Pietarin ohi Suomenlahdelle ja ties minne.

Lähettäskö joutessaan pullopostia Obamalle.

Muutama vuosi sitten piti varta vasten päästä kahtomaan jäitten lähtöä lapsuuden Korpijärvestä Hoilolassa. Edellisestä katselukerrasta oli kulunut 50 vuotta.

Penskavuosina jäitten lähtö oli näytelmä: vanha matala puusilta ryskyi ja vapisi, kun lohkareet paiskautuivat sitä vasten pyrkiessään Onnenvirtaan. Istuin usein tien penkereellä jännäämässä, voittavatko luonnonvoimat vai ihmisen tekele. Siltaa piti silloin tällöin paikkailla, muistelen.

Sittemmin sekin paikka kesytettiin. Jäälautat kulkevat laiskasti korkean, ruman betonisillan alitse. Vieressä oleva Puassunkallio puhkaistiin, jotta tie saatiin kulkemaan suoraan ja ihmiset voivat muuttaa pari minuuttia nopeammin etelään tahi Ruotsiin.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Naku


Koivujen hiirenkorvia ootellessa katselkaa näitä oikeita. Naku rapistelee meillä yön hiljaisina hetkinä. Usein se löytyy roskakorista, jonka kiikutan pihamaalle ja sanon, että alahan vitoa. Varoittelen vielä Lempi Makkosesta, jonka majapaikka ei ole kovin kaukana.

Naku ilmeisesti nauttii tästä kyydityksestä, koska on korissa pian uudelleen, vaikka siellä ei ole mitään syötävää.

"Viisas eläin", arvioi emäntä.

Vaan olisittepa nähnyt hänen ilmeensä, kun purki eräänä päivänä valkoisen juhlamattokäärönsä. Naku oli laatinut sen sisälle ruokavaraston, josta löytyi kaikenlaista, eniten auringonkukansiemeniä.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Jokojoko


Ei näy vielä koivuissa hiirenkorvia, vaikka miten yrittäisi tillistellä. Ehtivätkö ne ilmaantua ennen takatalvea?

Joka puolella lirisee ja ryyskyttää, viheltää ja viuhuu. Taidekuvassani taustalla häämöttävät linnut tunnen, mutta useimpia muita on tunnistettava kirjoista. Varsinkin haukat ovat lähes samannäköisiä, pikkulinnuista puhumattakaan. Ne kuuluisat hanhenpullukat laiduntavat (?) jo pelloilla, samoissa parvissa ovat joutsenten ja kurkien kanssa. Ei niillä suurempia erimielisyyksiä näytä olevan, kuten ihmisillä maailman turuilla, vaikka eri värisiä ovat.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Norkko ja mehiläinen



On se aika vuodesta, jolloin mehiläinen lentää norkosta norkkoon siitepölyä kuljettaen. Sitten leppä tulee raskaaksi ja syntyy pieniä käpyjä. Ne ovat vihonviimeisiä, kun takertuvat ahvenverkkoon. Irti ei saa millään. Silloin Erkki on kuin mehiläinen olisi takamukseen pistänyt.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Tyttöperhonen


Voe tätä elämän korreutta. Taijjan olla heikko naiskauneuvelle. Päivänä muutamana minut hurmasi Kukkovaaran rinteillä koivutyttöperhonen, hyrräsi ympärillä ja sitten poseerasi kuin ammattimalli. Ei lähtenyt, ennen kuin kymmeniä kuvia oli napsittu. Vain yksi niistä oli joten kuten tarkka, kun mulla käsi vapisi.

Koivupoikaperhosia ei näkynyt. Onkohan niitä olemassakaan? Kaikenlaisia ongelmia pittää olla meikäläisen elämässä.

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Tähystystä


Keskustelimme vaimon kanssa aamukahvipöydässä ikkunanpesun tarpeellisuudesta. Hän sanoi: "On sitten paljon parempi katella lintumiehiä kartsalta."

Ei ollut ensi kerta 40 aviovuoden aikana, kun jäin sanattomaksi. Jo monena päivänä Hän on kiikaroinut maisemaa ja huokaillut, että onpa kommeeta.

Tähystyssesonki on meneillään ainakin Värtsilässä.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Ikkunan pesuun

Emäntä lähti töihin ja käski pestä huushollin ikkunat. Pyhäpäivänä. Vastahan niitä syksyllä luututtiin. Ja kun ei joutas millään. Tuonnekin pitäs kirjotella.

Taijjan tilata Kirjatohtorilta tämän opuksen.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Petoja piisaa



Mikähän herhiläinen tämäkin lienee? Minä kun en näitä tunne. Kyttäsi meijän sinitiaisneitoa, jonka hyvinvointia vaalimme koko viime talven.

Otin viranomaisia varten valokuvia tällä kertaa olohuoneen likaisen ikkunan läpi. Sitten menin pihamaalle ja heilutin kättä, jotta hus, hus...

Aikansa pahasti mulkoiltuaan se otti siivet alleen. Tinttikaunotar jatkoi onnellisena murkinointia. Sitten se koputti kainosti ikkunaan ja tilasi jälkiruoaksi läskicocktailin sekä frangelicon, italialaisia luonnonvaraisia hasselpähkinöitä.

Noita herhiläisiä riittää, melekein joka päivä on uuvenlainen.

PS. Kohta piti tuassen hätistellä yhtä kauemmaksi. Vai liekö ollut sama. Meijän tintillä on viehätysvoimaa.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Pihkatappi lentää


Itärajan karhujen tekee näköjään mieli ulkoilemaan. Ei se ole kumma, kun vesi valuu makuukammariin. Petoasiantuntija Ihanuksen on aika komentaa mummot pirttiin hirmuisen vaaran uhatessa.

Pihkatappi joutaa pois karhuilta ja meikäläiseltä. Ulkona tulee liikuttua paljon, mikä aiheuttaa nälän. Ruokahalut ovat kasvaneet sen verran, ettei puntariin uskalla enää asettua.

Mikä on pihkatappi? "Talviunen aikana karhulle muodostuu peräsuoleen ns. pihkatappi. Se on karhun siisteysväline, joka estää jätöksiä sotkemasta sen turkkia. Keväällä pihkatappi irtoaa, kun karhun ruuansulatus lähtee jälleen käyntiin", valistavat Karhuseuran nettisivut.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Haaska lintu


Harakka on haaska lintu, sanovat savolaiset. Tässä se on piilokojusta eli keittiön likaisen ikkunan läpi kuvattuna. Yrittää tehä selvää tintin eväistä. Tuli siihen hyppimään, kun olin suorittamassa aviovelvollisuuksia eli tiskaamassa astioita.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Hups!

Huomasin yhtäkkiä, että Värtsilän pitäjäyhdistyksen sivuille oli ilmestynyt linkki tähän blogiini. Pitänee ruveta vastedes kirjoittelemaan kunnolla ja asiallisesti.

On muuten hyvät nettisivut Värtsilällä. Ja koko ajan paranevat, kiitos aktiivien, joita ilmeisesti riittää.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Iskukoukut



Tässä on syy, minkä tähen ei jouvva tänne kirjottelemaan. Pittää tehä kansainvälistä yhteistyötä kalastuksessa. Vas. venäläinen, oik. suomalainen, kuten puseroitten väreistä näkyy.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Uvenavanto


Jos salolampi on lähdeperäinen, sieltä löytyy uvenavantoja. Ne eivät jäätyneet viime talven pakkasillakaan. Mehän elukat, esimerkiksi hirvet, osaavat vaistomaisesti uvenavannot kiertää, kuten kuvasta näkyy. Ihmisellä voi olla toisin, varsinkin jos pyry on peittänyt sulan.

Täällä itärajalla elämä on kaiken kaikkiaan vaarallista. Sudet ulvovat...

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Rautaesirippu


Ainakin Kauppalehen plogisti Hikkaj on osoittanut kiinnostusta nykyistä elinpiiriäni kohtaan, jopa epäillyt pulmusparvea itähävittäjiksi.

Menneen ankaran, mutta antoisan talven päättymisen kunniaksi julkaisen kuvan (Suomen puolelta näpättynä) kuuluisasta rrrautaesiripusta, joka on erottanut ja kaiketi yhä erottaa idän lännestä, EU:n Venäjästä.

Se on maailman tarkimmin vartioitu rauhan raja, sen yli ei oo menemistä juuri muilla kuin puputytöillä.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Ullakko


Bittiparatiisissa ei ole ullakkoa, mutta täältä löytyy.

Luontokuviani on siellä esillä 6.-30.4.
Avoinna ma-pe 11-17, la 10-14, su 12-16.