maanantai 31. toukokuuta 2010

Piilossa



Vaan kuka se luulee olevansa piilossa sänkipellolla? Vastaus löytyy tämänpäiväisestä Värtsi -verkkolehdestä.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Vetten päällä



Hämähäkki vai mikä vempula lie tämä. Vispilänkauppaa ne olivat hieromassa lammen rannalla. Kosiomenot eivät niinkään kiinnostaneet, mutta kovin kateellinen olen aina ollut niille, jotka osaavat kävellä vetten päällä. Ainakin puoli tuntia yritin ratkaista, miten ihmeessä se on mahollista, mutta arvoitukseksi jäi.

torstai 27. toukokuuta 2010

Satteella ramasee



Sajesiällä ramasee, niin minua kuin ukkoetanaa. Pitäs lähteä rankakasalle, vain kun ei kehtois. Ukkoetana on vissiin uuvahtanut päiväunille kesken matkan etsiessään korvasieniä. Kirjojen mukaan tämä kookkain etanamme syö paljon sieniä, mitä myrkyllisempää, sitä maistuvampaa. Kanttarelleihin ja suppilovahveroihin se ei juuri koske, mistä ansaitsee kiitosmaininnan. Muina aikoina ukkoetanat tyytyvät raastamaan karhealla raspikielellään lahonnutta kasviainesta, kertoo Lasse J. Laineen Luonto-opas.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Bambi


Bambi esittäytyi varhain aamulla. Se on Bimbon morsian, paljon kainompi kuin kruunupää. Ikkunan alla sentään pistäytyi, maisteli Valkean Kuulaan kukkia. Hyväksyvästi nyökytti päätään: omenasadosta on tulossa mainio. Sitten Bambi loikki metsän suojiin. Mutta tuleehan se vielä tervehtimään, ihan varmasti tulee.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Tipinnokka

Tuohtaankorven tehtailijat antamassa aamuraporttia poliisille joskus 70-luvun alussa. Kuva Erkki Jormanainen.


En paljon enää kirjoittele entisen pitkäaikaisen asuinpaikkani Kiteen asioista. Tällä kertaa ei voi kuitenkaan ohittaa olankohautuksella.

Särkijärvelle lähelle Tuohtaankorven kuulua teollisuuskeskusta on perustettu Elämyskeskus Tipinnokka. En tiedä, kuka tai ketkä ovat asialla, mutta vihdoin on päästy tositoimiin Kiteen pontikkamaineen hyödyntämisessä, ilmeisesti kunnanpamppujen vastustuksesta huolimatta.

Kunpa vielä saisivat Kiteen Kirkkaan tuotantolaitoksen takaisin Punkaharjulta, jonne se 1990-luvulla karkoitettiin.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Berlusconin paisti



Ka, ite kottarainenhan siinä. Ei ole tavattu vuosikymmeniin. Kuulemma italiaanot pistelevät poskeensa. Niillä on kummallinen ruokakulttuuri, ei kelepaa ruisleipä eikä piimä.

Kehottasin jiämään Suomeen. Berlusconin Italia on kohta Kreikan rinnalla talouskriisissä, ja sillon ihmisillä suattaa olla entistä kovempi näläkä.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Bimbo


Metsäkauriit laiduntavat täällä (bitti)paratiisissa miltei ikkunan alla. Ne kirmailevat peltoaukeilla ja pusikoitten liepeillä kilpaa töyhtöhyyppien kanssa.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Perunakoneen painona

Värtsilä on maatalousaluetta, täällä joutuu väistämättä viljelypuuhiin. Eilen, hikisenä päivänä, olin renkinä Mantsisen hunajatilalla, jossa tehtiin mansikkapenkkejä perunakoneen avulla.

Tehtäväni oli istua perunakoneen toisella pukilla painona. En ennen oo semmosena ollutkaan. Mantsisen emäntä istui vastapäätä. Hänellä näytti jo olevan rutiinia. Aura painui riittävän syvälle multaan.

Innolla odotan mansikankeruuaikaa. Vielä ei ollut tietoa, tulevatko poimijat Venäjältä vai Virosta.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Sitähän se ties

Flunssan ja eukkonsa kanssa on seurusteltava.


Kaikenlaiset kesäkiireet vetävät puoleensa, polttopuusavotta päällimmäisenä. Muuten pakkanen panee ensi talvena. Kommellusten selostaminen Bittiparatiisissa vähenee. Edelliskesistä poiketen se ei kuitenkaan kokonaan lopu, mutta muuttuu nykyistä satunnaisemmaksi. Uutta ilmaantuu, kun on todella painavaa sanottavaa.

Osa kirjoittelusta suuntautuu vakavammin otettaville palstoille eli Värtsilän verkkolehteen Värtsiin. Sitä voivat muuallakin asuvat lukea. Linkki löytyy vierestä.

Kauppalehen plokisti Hikkaj uurastaa varmaan päivittäin kesälläkin, joten laitanpa sinne linkin. Värtsiläläiset voivat sieltä seurata, miten naapuripitäjässä sujuu elinvoimaisen koulun lakkauttaminen.

Vielä yksi linkki: lähettelen satunnaisesti kalevalamittaisia runoja Kalevalaisen Runokielen Seuran Karusen nettisivuille. Sieltä löytyy lukemista monen kirjoittamana.

tiistai 18. toukokuuta 2010

maanantai 17. toukokuuta 2010

Pupu suutuksissa



Emäntä tuli taannoin aamulenkiltä posket punaisina: "Jänikset tekivät silleen. Keskellä tietä."

Harmitti. Hänelle sattuu aina jotain mielenkiintoista, jota sitten kehuu. Ei ota minua lenkkikimppaan, kun talsin kuulemma liian hitaasti.

Koko viime talven jänikset tamppasivat metsälatuani, mutta yhtään ainutta en nähnyt. Eilisaamuna se sitten nökötti tienposkessa. Ei jäänyt tarinoille, vaan nyrpeän näköisenä loikki pusikkoon. Siitäkö lie suuttunut, kun laitoin talveksi omenapuitten ympärille suojukset.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Hiirenkorvia



Nyt löytyy jo hiirenkorvia. Luonnossa tapaa paljon muutakin tähän aikaan. Kuhina käy maalla ja vesillä. Perhoset verryttelevät, kovakuoriaiset ovat kiillottaneet siipensä. Kohta voimme nauttia myös itikoista ja muista inisijöistä. Lieneekö tämä vuoden herkintä aikaa?

perjantai 14. toukokuuta 2010

Apua!



Ka-ka-karhu talon nurkalla ja vielä lasten koulutien vierellä. Ihanuus, missä oot? Appuun!

Ei vaineskaan. Joku oli keksinyt laittaa karhupatsaan ihailtavaksi tien varteen. Värtsilässä on hyvät mahdollisuudet bongata myös oikea karhu. Tarinat kertovat kuuden kontion partioista, jotka saapuvat silloin tällöin rajan yli Suomen puoleisille pelloille. Metsissäkin otsoja liikkunee jäljistä päätellen.

Paikkakuntalaisten suhtautuminen karhuun on kuulemani perusteella luontevaa. Suurta metakkaa sen ilmaantumisesta silloin tällöin ihmisten ilmoille ei nosteta. Siihen on kai totuttu. Toisaalta mitään yltiöpäistä petojen suojeluvimmaa kaupunkilaisten tapaan ei ole.

Itse olen muutaman kerran tämän upean eläimen nähnyt autosta ja valokuvaajien kojusta. Kertaakaan se ei ole tullut muutoin luonnossa vastaan, vaikka paljon olen eläissäni käppäillyt korpimailla. Suhtautumiseni karhuun on lähinnä kunnioittava. Samaa toivon siltä, vaikka eläimen vaistot ohjaavat sen käyttäytymistä. Kai meillä molemmilla on oikeus elellä omaa elämäämme. Sopivan välimatkan päästä olisi tietysti mukava tutustua siten, että kumpikin tuntisi olonsa turvatuksi.

torstai 13. toukokuuta 2010

Valtuusto koolla


Puhheenjohtaja Kala Lokkinen (tolpan päässä) yritti saaha joukkonsa järjestykseen Sääperin valtuuston kokouksessa, jossa pohittiin tulevan kesän toimia. Puoluekuri rakoili ja tunteetkin kuumenivat välillä. Kuvassa on meneillään siipiäänestys siitä, miten saaha Hellin johto aisoihin.

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Kutuaikaa



Lammen pohja pölisee, kun sammakot lempivät. Kateellinen kaveri (alakuva) mulkoilee vieressä. Mustasukkainenko?


tiistai 11. toukokuuta 2010

Kukkuu



Kukkovaaralla kukkui käki kerran, kukkui kaksi, kuuluvasti kukahti kaksikolmatta kertaa. Kauan kukkui, kalliot kaikuivat Kukkolammen kupeella, kuusikko kauniisti kumarsi kuvajaiselleen. Kurki kahlasi, kurkotti karpalon, kohotti kaulaansa, kailotti komean kupletin.

Kohta kuumotti kilo kukkulalta, koitti koi, kiekui kukko. Kaisa keitti kahvia, kaatoi Kaalepillekin kupillisen kuumaa. Kumpikin kuunteli, kuinka käki Kukkovaaralla kukkui kevään kunniaksi kaksikymmentäkolme kertaa.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Nocturne



Melkoisia nämä nykykamerat, tämäkin kuva syntyi, kun vahingossa painoin nappia mahan päällä rellottavasta vehkeestä. Kesäsiirtolan huussin seinälle tuli taulu kertalaakilla.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Mänke Värtsiläh



"Mänke Värtsiläh, niättä ehki junua", patisteltiin ennen vanhaan nurkissa pyörivää jälkikasvua. Näin vihjattiin hienovaraisesti, että alkaisi olla aika lähteä maailmalle itsenäistymään ja aikuistumaan.

Monet lähtivät Värtsiläh, omastakin lähisuvustani 1800-luvulla ja viime vuosisadan alkukymmeninä. Yhteydet olivat silloin sinne päin eli itään, ja sieltä löytyi töitä. Paikka on muutaman kilometrin päässä nykyisestä asumuksestani, raja on välissä.

Vanhaan Värtsilään perustettiin 1834 saha ja hieman myöhemmin rautatehdas. Arppe, Suomen ensimmäisen höyrylaivan rakennuttaja, mainitaan uranuurtajana. Tuosta alkoi Wärtsilä-yhtiön tarina. Nykyisin yhtiö on levittäytynyt eri puolille maailmaa. Värtsilässä rajan molemmin puolin ovat vain muistot.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Nurkanvaltaaja



Tämäkö se oli vallannut oravaparan majapaikan? Niin iso runtti, että popsii oravia välipaloikseen. Sillä silimällä vissiin minuakin kahteli, oli hatun viijjä, kun rauhallisesti kävelin tiellä. Annahan kun kerron Ihanukselle, jonka elämäntehtävänä on pittää petoja kurissa.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Kaupunkireissu


Kävimme kaupungissa, Kiteellä. Flunssa oli vastassa heti Pyhäjärven rannassa. Se saapui Kesäsiirtolan vesille aikoinaan suuren lintuinfluessa-aallon mukana, löysi sieltä eukon ja alkoi leikkiä kotista.

Yönseudun saalis oli 13 lahnaa (keskikoko 2,5 kiloa), jotka olivat viidessä 90-millin riimuverkossa. Kalastuskombinaatin päällikkö pasteeraili saaliin ympärillä ja huokaili työtä aljettaessa.

Jallu-variskin ilmaantui Kaisansa kanssa, kun alettiin ruokaa eli kalanperkeitä jakaa. Se taisteli urhoollisesti lokkiarmeijaa vastaan eikä taatusti jäänyt toiseksi.

Kaupungin liikenteellisesti hengenvaarallisessa keskustassa en ole uskaltanut enää aikoihin ajaa autoa, vaikka emäntä oli nytkin vieressä neuvomassa. Sivuteitä pitkin ohitin mahollisimman vikkelästi.

Lopuksi haluaisin julistaa lukijoille arvauskilpailun, syödäänkö meillä lähiviikkoina a) lenkkimakkaraa, b) linturuokaa vai c) kalaruokaa.

torstai 6. toukokuuta 2010

Elämä on kovaa

Pyhäjärven Kesäsiirtolan Jallu Varikselle (alakuva) lähtee näin netin välityksellä ankara varoitus: pysy visusti siellä, elä nokkaas työnnä Värtsilän suuntaankaan. Täällä voipi männä henki.

Sano Kaisa-rouvallekin, ettei tötterehä ees tooppinkipäissään tänne päin.



Minä tulen sinne ihan kohtapuolin, kuuluvat jiät olevan viimesetti sulamassa. Pyytelen teille sitten taas tuoreita ahvenia, ei tarvihe varishäkin hapannutta lammasta maistella. Munikee siellä rauhassa ja pitäkee lokit kurissa. Otetaan sitten kesällä taas näyttelykuvia. Mäne tiijjä piäsettä kohta kantakirjaan.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Tuhmat linnut

Enpä voi valittaa, ettei lintuja näy. Ikkunan alla tepastelee satoja lokkeja. Ne käyttäytyvät hieman tuhmasti julkisella paikalla, kun on kevät ja paritteluaika.

En viiti laittaa kuvaa näkösälle, herkimmät lukijat voivat saada oireita.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Arkkitehtuuria



Kauppalehen plokisti Hikkaj esittelee tänne tulevissa kommenteissaan ylpeydellä (?) huussiaan. Itäisiä malleja löytyy enemmänkin tästä ekologisesta ihmeestä, joka suojelee Itämerta paremmin kuin vesivessa. On uutta ja vanhaa. Kohta voinemme pitää huussiseminaarin.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Hyljätty



Ukkoteeri nakotti keskellä aavaa, puutonta, hyvin ojitettua suota. Ypöyksin.

"Tyhjä ja pettynyt mulla on syön", se surkeili.

"Oo ulisematta, iso mies", sanoin.

"Miksi hyljäsit mun", kukko miltei uikutti nokka levällään.

Sitten se hypähti melkein metrin ilmaan ja kiekaisi: "Saanko taas olla sun".

"Elä kehtoo."

"On silmäs kuin tähtivyö", kuului pulputus suosilmäkkeen vierestä. Siipi laahasi maata.

Läksin läppäsemään. Ei näille toinna yrittää puhua järkeä näin keväällä.

"Toivosta syki ei hyljätty syön", kuului kaukaa selän takaa rintaa riipaisevasti.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Kyllä harmitti



Orava oli äpsingillään pitkäaikaisen torppansa katolla. Piestuili ja pihisi. Mikäpä hällä hätänä?

"Pesäryöstö, pesäryöstö", se hoki kiukkuisesti.

Olin ymmälläni. Oman pesänsäkö se meinaa rosmota?

Mutta mikäs pöntön aukossa vilahti? Kaksi tulikivenkatkuista silmää ja keltainen käyränokka. Ahaa.

"Haastan sen kaksintaisteluun", orava uhosi ja alkoi stepata taas.

Viritin vehkeet viimeisen päälle kuvatakseni suurta draamaa. Oottelin ja oottelin.

Jo piti olla itepäinen ja ylimielinen pöllö. Ei enää nokkaansa näyttänyt, siellä vain hautoi muniaan. Ees passikuvaa en saanut. Meitä oravan kanssa harmitti. Lopulta heiluhännän piti lähteä etsimään uutta majapaikkaa, vielä matkan päässä rähisi. Minullakin oli astiat yhä pesemättä ja emäntä tulossa pikapikaa töistä.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Novelli



Sinivuokot kukkivat. Kevätpuro solisee vieressä kallion särvessä. Mustarastas säestää.

Näin voisi aloittaa vappunovellin. Mutta entä loppu? Joku liukastuu, iskee päänsä kallioon ja hukkuu puroon?

Alku ja loppu ovat kirjoittamisessa hankalia. Keskikohta on itestään selevää: tervaleppien alla loikoileva, edellisillan rasituksista toipuva sankari kohtaa uuden neitosen tumman ja kohtalokkaan. Kohta taas pamppailee syön. He vaihtavat syvämietteisiä kevätajatuksia.

Ostaisko Nyyrikki? Ei kai, sinne pittää olla onnellinen loppu.