lauantai 31. heinäkuuta 2010

Ylennys



Tästä kuvasta puhuttiin Värtsiläpäivien näyttelyssä. Ihmiset arvailivat, mikä lintu mahtaa olla kyseessä. Useimmiten arvaus oli kotka, haukka tai korppi, tässä järjestyksessä.

Kun kerroin tästä taannoin Jallulle, hän riemastui niin, että heitti pari volttia taakse päin kerien.

Jallu-varis on vakituinen seuralaiseni eräässä Pyhäjärven saaressa. Oikea linssilude, änkeää itsensä joka paikkaan. Sen ensimmäisen puolison vei kanahaukka, mutta Jallu on toipunut hyvin. Sillä on jo kolmas eukko menossa.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Vihreä ritari



Outo otus vöngerti vanhan vesimyllyn lähellä. Mikä oli eläjiään tämä melkein kymmensenttinen pötkylä?

"Kuletko etu- vai takaperin. Kumpi sulla on piäpuoli", viisastelin.

"Mitä sillä on väliä, kun minusta tulee isona ritari."

"Ritari? Ei siis sentään rotari."

"Niin kato, miekka on jo kasvamassa selässä."

Toden totta, pötkyn toisessa päässä kohosi pieni piikki, kuin käyrän sapelin alku. Kateudesta vihreänä katselin sen puuhakasta menoa.

"Hevonen pitäs löytää, Rosinante. Ja aseenkantajan paikka ois avoinna. Kelepaako?"

Tokkohan tuosta ritari, eppäilen. Jos pikemminni tinasotamies. Kotiin pyöräillessä ajattelin, että vois emäntä tehä välipalaksi köyhiä ritareita.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Hatullinen


Metsä ei pettänyt tälläkään kertaa. Kun koria ei sattunut mukaan, piti sienet laittaa hattuun. Kanttarellipaisti löytyi paikasta, jossa karhu just oli hajottanut muurahaispesän lahokannon ympäriltä. Eiköhän samoille paikoille kohta nouse rouskujakin.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Hellehuvit



Kalamajan mittari näytti reippaasti yli 30 lämpöastetta. Mitähän siinä pätsissä keksisi?

"Lämmitetään sauna", sanoi vaimo.

Hänellä aina välähtää. Kohtapuoliin kiipesin vasta kainalossa lauteille. Mittari lähenteli sataa astetta. Ropsautin löylyjä. Ääh, tuntuipa hyvältä. Virkistävää se oli. Vaimo laskeutui lattianrajaan ja säntäsi järveen. Sieltä huuteli kuin seireeni kellumaan kanssaan.

En mie, liäkärikin varotteli syvänvikasta.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Yön syliin



Päivä on armoton, yön syli hellä on, lauloimme nuoruuden leirinuotioilla. Sitäpä yön syliä on tarkoitus taas lähteä kokemaan. Tuoksuja, ääniä, tunnelmia. Tiijjä vaikka saisi saalista.

Kohta tulevat elokuun pehmeät, samettiset yöt, mutta ne ovat niin tummia, ettei nää sylin vertaa eteensä. Meneepi heleposti käsikopeloksi.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Sammakonreisiä


Hilleri tuli metsätiellä vastaan. Olimme siinä ypökaksin ja tuijottelimme toisiamme.

"Meinaatko syyvvä ranskalaisittain?" sanoin.

Ei se mitään virkkanut, mutta helppo oli arvata ajatukset: elä luulekaan, että avaan suuni, nämä sammakonreisitarpeet ovat minun.

"Mie menen kahtelemaan emännälle vattupusikoita", virittelin juttua.

Kyllä se kehnolainen yrittää viijjä multa tämän...

"Itelleni koitan sienimaita löytää", loihen lausumaan.

Pah. Sieniä ja vattuja. Ei tuosta taijja mitään vaaraa olla, mikä lie vegetaristi.

Helpottuneen näköisenä hilleri jatkoi matkaansa ojapusikkoon suurta sammakkoa suussaan kannatellen.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Itikka



Värtsiläpäivillä kirjoitti näyttelyvihkoseen nimensä noin 300 kävijää, mikä oli fantastista. Jäin suureen kiitollisuuden velkaan palautteista. Ihanimpia mielipiteitä toivat julki jälleen kerran lapset. "Äiti kato, tossa on itikka", tuumasi muutaman vuoden ikäinen pojanvesseli oheisesta luontokuvasta.

torstai 22. heinäkuuta 2010

Tervetuloa

Hyshys



Tätä kuvaa en näytä emännälle, saa heti hepulin. Lupailee harkihtemattomia, jotta veisin hänet ison ämpärin kanssa paikan päälle ja vahtisin, ettei eksy eivätkä suvet syö.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Rantaneiti


Rantasipimuori kiersi kiven kuvetta ja oli huolissaan. "Voivoi, elä lippee vetteen, voivoi. Kule varovasti, kahtele taivaalle, voivoi. Tullookohan tuostahi eläjee, voivoivoivoi..."

Luulin jotta mulle säkättää, kunnes jostain kivien välistä piipersi näkyville hurmaava sipineitonen, joka viittasi kintaalla emonsa huokailuille. Maailman ihmeet kiinnostivat sitä kovin.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Lakkoja




On jälleen lakkojen aika. Kuvan henkilö ei ole lakossa vaan lakassa. Hesalaisille lakkaturisteille on sanottava ilomantsilaiseen tapaan, jotta ei oo löytynnä, minkä muutama muurain vasta. Ja sudet ulvovat melkein pihanurkilla ja karhut kynsivät petäjiä nälissään.

Suurin vaara ovat kuitenkin itikat. Ruotsissa taistellaan hyttysiä vastaan lentoruiskutuksin, mutta täällä Suomen itärajalla pitää olla järeämmät aseet. Ostin Ruotsin armeijan ylijäämävarastoista vuosikymmen sitten paljon pikiöljyä, joka tehoaa pitkäpiikkisimpiinkin.

Vanhoihin valokuviin pitää tänä kesänä lakka-asioissa turvautua. Kuvassa on meijjän poika marjankeruussa noin 25 vuotta sitten. Aku Ankkoja se luki vielä viime kesänäkin. Ja Kalle Päätaloa.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Putkeen



Joskus menee putkeen ura, elämä, kaikki. Ei oo tosin henk. koht. kokemusta.

Kuvan kasvi on honannut, että kasvamalla toistametriseen putkeen välttyy niittokoneelta. Vaikka ei se varmaa ole, tienvarsien viikatemiesten vehkeillä katkeaa hentoisten kukkien ohella ranteen paksuisia leppiäkin.

Helteitten osalta näyttää pahin olevan ohi, kun ulkona lotisee vesi. Viikon piästä nousevat suolarouskut, väitti mummo mitä hyvänsä.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Sadetanssi




Hellekesänä on otettava kaikki konstit käyttöön. Ite en ossaa keskellä tietä pyörähellä, joten piti manata etevämpiä voimia esiin. Anteeksi kesäjuhlien järjestäjät, mutta suolarouskuja pittää saaha ensi talveksikin potattivellin painikkeeksi.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Kesätöissä



Kallella on ihanteellinen kesäduuni. Tarttee vain pasteerailla pihamaalla koppavan näköisenä heltta heiluen, huolehtia haaremin hyvinvoinnista ja herättää koko kylä kukonlaulun aikaan.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Sääkatsaus


Auringon puolella ulkoseinässä olevat lämpömittarit höperöityivät eilen, näyttivät 46 astetta. Talvella ne olivat alimmillaan 38 pakkasasteessa. Hetkonen, pitää etsiä taskulaskin... tuo emäntä kaikki hävittää...

Kimalaisten ja kukkakärpästen päätä ei helle pehmennä kuten multa. Niillä kiihtyy vain ahkerointi, mitä lämpimämpää. Mitäs, niillä on kesällä kiire, kun talven pötköttelevät. Parempi ois viettää kunnon siestat kesin talvin.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Kylpylässä


Nyt tekee mieli pulahtaa veteen. Västäräkkikin mietti, rupeisko matkimaan kuningaskalastajaa. Ohi kulkiessani kannustin sitä kokeilemaan.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Vastatuulta



Okei, okei, lupaan etten runoile enää. Hehe. Jätän sen puolen Martinille ja muille osaajille ja keskityn vastedes muihin puuhiin. Kaksi runoilijaa samassa kylässä olisi liikaa. Leinon sanoin: kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin...

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Kesäheinä



Edellisen runoni palautteesta rohkaistuneena lykkään uutta putkeen. Tommyn jättämää aukkoa naisten sydämissä en pysty täyttämään, mutta kilpaillaan vaikka Leinon kanssa.

Pahustako oot
aina tiellä, kun
kuvia kukista
koitan ottaa.
Kesääni kuulut,
melkein hulluksi teet,
kun tarkennus
kamerassa toimii
päin prinkkalaa
sun tähtesi,
oi kesäheinä.

Siinä tuulessa notkut
kuin kesäterassilla,
mulla tarkennus ei toimi, ei.

Ruisrääkkä rähjää
niitetyllä heinäpellolla
vahingoniloisena,
narisee kuin
konjakkiputelin korkki.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Kesäsapuskaa



Lehtokotiloissa löytyy. Entinen rannikkoseutujen asukas on levinnyt nykyisille asuinsijoilleni tänne raukoille rajoille. Se on kuin kaunis etana, jolla on mökki selässä. Kuvassa se on vielä yöunillaan, vaikka aamu on pitkällä. Melkeinhän tuo on kuin mummon kanelipulla.

Monet pitävät sitä puutarhojen riesana, jonka päänmenoksi on kehitelty mielikuvituksellisia ohjeita.

Kuulin radiosta, että jotta kun jos vaikka kuin lehtokotiloa syöttää pari viikkoa vehnäjauholla, sen voi panna paistinpannulle ja syödä. Tuloksena on maukasta kesäsapuskaa. Jauho puhistaa sen sisukset. Pittää kokkeilla.

Netistä löytää kaikenlaista. Kaivelin sieltä seuraavanlaisen lehtokotilon valmistusohjeen. Ne tulee keittää hitaasti ja pitkään hyvässä suolavedessä, jonka voi maustaa pippureilla, yrteillä ja valkoviinillä (toivottavasti ei mene hukkaan). Kun ne ovat pehmenneet, voi kotilot täyttää valkosipulipersiljavoilla ja gratinoida nopeasti uunissa.

Ohje ei vissiin ollut marttojen sivuilla, kun tuota valkoviiniäkin oli mukana. Samassa kirjoituksessa vakuuteltiin, että turha on tuoda kalliita etanoita herkuiksi Ranskasta, kun kotimaistakin löytyy.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Petojen perässä



Emäntä tuli hengästyneenä aamulenkiltä ja vannoi: "Susi juoksi Kukkovaaran tien poikki."

Ahah. Laskujeni mukaan se oli hänen viides susihavaintonsa viime vuosina.

Joimme aamukahvia. "Tai voi se olla iliveskin. Pese kupit."

Veden kanssa lotrattuani hän sanoi: "Vai oisko sittennii ollut kettu. Vie matot ulos. Mitä siinä virnistelet?"

Matot puisteltuani minäkin lähin mehän elävien perrään. Petoja en nähnyt, mutta jotain perää Hänen puheissaan saattoi olla. Kuuden korpin partio tuli vastaan matalalla lentäen ja laskeutui metakoimaan lähimetsikköön. Siellä oli ilmeisesti juhla-ateria jonkun petoeläimen jäljiltä. Jatkoin matkaani, sillä en kuvaa haaskoilta.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Kesällä kello kolme



Joskus lokit ovat aamuyöllä hieman rasittavia, kun eivät osaa pitää suutaan kiinni. Männä yönä menin ulos kameran kanssa ja uhkailin, että laitan kuvan nettiin. Siitäkös ne vasta yltyivät näyttämään taitojaan.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Vesiurheilua



Meijjän emäntä on vesiurheilun ystävä. Kesäisin hän harrastaa vesijuoksua ja talvisin vesihiihtoa.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Uimasilla


Kävin Flunssa-pesuetta moikkaamassa. Kokoa olivat perilliset kasvaneet, liekö henkinen ja hengellinen kehitys pysynyt perässä. Isä-Flunssa oli lähtenyt rilluttelemaan. Taitaa olla huithapeli.

Katselin aikani niitten kevyttä kelluntaa, sitten heittäydyin minäkin uimasilleni. Hui hitto, kun oli kylymä vesi.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Salolammen kätköissä



Lumme, oi lumme,
lumpeeni mun,
kaikki on sun
lummelammessani.
Ota tai jätä,
elä unoha tätä
oi ulpukkaiseni mun

... äh, olokoon, ei lähe niin herkästi kuin nuorena nuo säkeet yökalareissun jäläkeen. Runopolovi ontuu jo.

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Yökalaan



Penskana pääsy yökalaan oli kesän suurimpia elämyksiä. Luonto oli öiseen aikaan niin erilainen. Tunnelma kiehtoi mieltä etu- ja jälkikäteen.

Pitäsköhän kokkeilla? Ai että itikoita on. Onhan niitä, oli ennen ja on nyt. Täällä itärajalla elää vielä oma omituinen rotunsa, iso, harmaa ja pitkäpiikkinen, joka lienee saanut alkunsa upottavissa suoputeroissa.

Vaan minulla on jo lapsuudessa keksitty salainen ase, pikiöljy. Välillä sitä ei saanut mistään, mutta vuosikymmen sitten ostin Ruotsin armeijan ylijäämävarastoista niin paljon, että riittää loppuelämäkseni. Sitä kun sutaisee pärstään, eivät itikat lähentele, eikä kukaan muukaan.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Yhdessä



Kaikki tarvitsevat toisiaan;
ei mikään yksinään ole hyvää ja kaunista.

Ralph Waldo Emerson

torstai 1. heinäkuuta 2010

Ufoja itärajalla


Eräänä kuumana päivänä sain varmaan auringonpistoksen. Sääperinjärven kupeella, ihan valtakunnan rajan tuntumassa, näin ufoja. Hitaasti ja harkiten ne liikehtivät, samalla tavalla kuin astronautit kuun pinnalla. Savua tupsauttelivat ympärilleen silloin tällöin kummallisella kapistuksella. Jotain munkkilatinaa ne keskenään mutisivat. Mitä laatikoita lienevät käsissään kannelleet? Luulen että radiolaitteita, sisältä kuului surinaa. Lentävää lautasta tähyilin, mutta ilmeisesti se oli parkkeerattu Jänisjoen toiselle puolelle, Hopeakallion viereen, ellei vallan lintutorniin.