tiistai 31. elokuuta 2010

Kuulakasta syksyä!




Bittiparatiisi jää lomalle.

Tikipoksi



Meillä on meleko uusi telkkari, ei oo vielä kahtakymmentäkään vuotta ollut. Digivouhotukseen asti sieltä näkyi kaikki tarpeellinen. Sen jälkeen on osan teksteistä saanut arvailla ja toisinaan näkyy vain puolikas naama, jos ylipäätään näkyy mitään. Kahella kapulalla sohlatessa menee aina pieleen. Varsinkin BB-ohjelmaa oon yrittänyt katella, kun sitä eräät niin kovin mainostavat, mutta ei tuu mittään. Mikä neuvoksi? Olenko kalkkiintunut?

Tiploomi-inssit, keskittykää vaikka kehittelemään savusaunaa, jota voisi lämmittää kerros- ja rivitaloasunnossa tahi omakotitalossa. Siitä olisi enemmän siunausta kuin tikipokseista.

maanantai 30. elokuuta 2010

Kala-Ressi


Keskustan kerrostaloon muutettuaan Kala-Ressi, paras kaverini vuosikymmeniä, valitteli lämpinäkin kesinä, että kovasti viluttaa, ei hänestä oo enää järvelle lähtijäksi. Sätkiä vain keittiön pöydän ääressä kääri.

Vaan annahan, kun ilmat viilenivät ja saapuivat myräkät, tuli miehelle kiire, pyyteli kaveriksi muikunkutuun. Joka jumalan syksy.

Vene ohjattiin Pyhäjärven Kalattoman selälle valtakunnan rajan viereen. Siellä oli ollut Kala-Ressin työmaa iät kaiket. Kymmenet reissut sinne teimme porukassa, rantakalat keittelimme saaren tyvenellä puolella.

Syönnin päälle Kala-Ressi viskautui rantakiven kupeelle kyljelleen, sytytteli sätkän ja tuumi: "Antaahan nyt männä epäjumalille vähäsen aikaa." Kun tultiin takaisin kylille, huokaili mies: "Olipas toiminnan päivä. Mie kasvon ainahi kakskytäsenttii".

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Hikilaudat



Hien saa helposti ilman saunaakin, jos lähtee lipsuvilla muovisuksilla latuselle. Entisajan puusuksissa oli pitoa, varsinkin kun sattui tuhkeroinen keli.

Suksiin tehtiin itse nahkasta mäystimet, joihin tossun, tallukkaan tahi kumikengän kärki työnnettiin. Hikilaudat pysyivät paremmin jalassa, kun laittoi vielä narusta kannantakuset. Sitten vain mäkeen, jossa koko kylän penskat peuhasivat aina kun aikaa liikeni, joskus iltamyöhään kuutamolla.

Kuvassa ovat Kala-Ressin menopelit 1970-luvulta. Lammelle hiihtäessämme Ressi pyyhki hikeä otsaltaan ja valitti, että "rotuli loppuu, ois pitännä laittaa kynttilää pohjaan". Ja kun iso kala meuhkasi verkossa, hän sanoi, että "pannoo hanttiin ihan Mannerheimin malliin".

lauantai 28. elokuuta 2010

Lauteilla



Hikoilkaamme vielä autuaallinen hetki savusaunan lauteilla. Kun vettä vähän ropsauttaa kiukaan kiville, kuuluu hetken poksahduksia, jotka hiipuvat hiljalleen sihinäksi ja pihinäksi. Miellyttävän pehmeä löyly hivelee ihoa. Sitten voi vaipua syvällisiin, maailmaa syleileviin mietteisiin tummien seinähirsien hämärässä. Kiire on kaikonnut jo lämmityksen aikana.

Kuva on 1970-luvulta. Kylpijän nimeä en saa millään päähäni, mutta kuvaaja oli Foto-Väiski.

perjantai 27. elokuuta 2010

Savusaunassa



Mummo kehui kommenteissa saunan suotuisia vaikutuksia. Olen samaa mieltä, kunhan ei pyri löylynheiton mualimanmestariksi. Savusauna on eittämättä paras, semmosessa oon syntynytkin. Ohessa kuvat eräästä savusaunan omistajasta sekä saunamajurista. Kylpijästäkin olisi kuva, vuan empä tiijjä, kehtoonko julukasta, voipi joku suaha sätkyn. Tietysti jos kovasti toivotaan...

torstai 26. elokuuta 2010

Keko



Tässä ollaan Kiteenjärven rannassa. Viime päivinä olen vaivannut päätäni arvailemalla, onkohan tämä

a) unikeko, uniklinikka

b) kusiaisten tekopesä

c) majavan luxusasunto

d) naamioitu pontikkatehdas

e) Risto-Mikko Ratian suunnittelema talo

(mikäs kirjain se seuraavaksi...)

Mikä muu tämä voisi olla?

Kunhan ei olisi näitä pätkitty.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Rukki



Rukki siinä on ja kehrääjä, Helvi Multanen Kiteen Ruppovaarasta 1970-luvulta. Mutta siihenpä tietoni loppuvatkin. Mitä kehrätään (veikkaan pellavaa), mitä siitä syntyy ja mihin tuotteita käytettiin? Naisväen olisi aika selittää. Kuvissa ei ole kyse näytöksestä, vaan emäntä teki sitä töikseen.

tiistai 24. elokuuta 2010

Sirppi ja kuhilas


Sirppi ja kuhilas ovat ajat sitten kadonneet viljapelloilta. Vielä 1970-luvulla pidettiin yksittäisillä tiloilla perinnettä pienimuotoisemmin yllä. Se oli enemmän harrastusta kuin elinkeinoa.

maanantai 23. elokuuta 2010

Ovesta reväisty


Sitä on perso kaikenlaiselle kauneudelle. Vanhojen seinäpintojen sattuessa eteen olen lääpällään. Jos siihen vielä yhdistyy maaseppien takomia saranoita, ramppeja tahi työkaluja, vaivun nirvanaan. Museoissa ne eivät niinkään kiinnosta, vaikka hyvä tietysti, että kansanperinnettä on sinne talletettu. Parhaimmillaan kauneus on kuitenkin jokapäiväisen elämän keskellä vaalittuna, suoraan seinästä reväistynä.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Syyslaulu


Kesä meni,
loppui multa
teerenpeli.
Sanoin sulle:
seli, seli...

Syksy musta
kohta tuli.
Sydän suli,
sanoit mulle:
puli, puli...

lauantai 21. elokuuta 2010

Tisaknea


Emäntä on kaiken uuven ja kiitävän perrään. Vauhtia pittää olla. Viimeistä muotia ovat vesijuoksusauvat. Kun niitä ei löytynyt paikallisista urheiluliikkeistä, hän tekaisi itse, sahasi pötkylät majavan ja aaltojen muovailemasta kepakosta. Hyvin kuulemma pelittävät.

perjantai 20. elokuuta 2010

Terveisiä


kuikilta.

Kuikkaa on pidetty lähinnä arkana erämaajärvien lintuna. Yksilöitten välisiä eroja on, mutta monet kuikat ovat osoittautuneet uteliaiksi, seurallisiksi ja leikkisiksikin, kun niitä ei suotta häiritse eikä hätyyttele. Varsinkin pesimä- ja poikasaikana ne tarvitsevat oman rauhansa.

Miltei joka syksy olen tavannut Pyhäjärvellä kuolleita kuikkia, jotka on ammuttu. Suosittelisin näitä metsästäjiä vaihtamaan pyssyn kameraan, jolla voi räiskiä kaikkea eteensä osuvaa.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Naku

Minähän se olin, Naku, Savikontien haavikosta.


Kaikki kaksi lukijaa arvasivat hyvin, mummo lähemmäksi, kun erehtyi vain nimessä. Hänet julistetaan voittajaksi.

PS. Voe mahoton. Naku ponkaisi heti lukijatilaston kärkeen. Seuraavan kerran laitan otsikoksi Seksi-Naku, niin menee vielä paremmin.

tiistai 17. elokuuta 2010

Arvoitus



Metsästyskausi pääsee piakkoin vauhtiin toden teolla. Sen kunniaksi ohessa arvoitus. Kuvan eläin on

a) orava
b) näätä
c) hilleri
d) joku muu, mikä (karhu ei kelpaa)

Oikea vastaus huomenna.

maanantai 16. elokuuta 2010

Haihtuvaa kesää


Mehiläisten sadonkorjuu päättyy.


Tienvarsien hehku vaimenee.


Kesän leikit alkavat olla ohi. On tullut aika aloittaa kouluaherrus.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Ajatelma



Ei mikään ole niin ihanaa kuin tavata se oikea nainen.
Se on yhtä ihanaa joka kerta.

John Barrymore

lauantai 14. elokuuta 2010

Alakuloa



Maantietä matkaa
kirjaton, karjaton mies...


Vanhuus tulee,
taaskaan en muista miehen nimeä.
Jaa, mutta jos se oli kirjaton...

perjantai 13. elokuuta 2010

Kyläseppä



Ahoksen puinti herätti sen verran mielenkiintoa, että laitanpa silmäiltäväksi kuvia ammatista, joka aikoinaan oli hyvin arvostettu. Kuvissa on kyläseppä, eräs viimeisistä, Rääkkylän Oravisalosta.

Itselleni kuvat tuovat muistoja lapsuuskyläni sepästä, joka antoi minun painella pajassaan palkeita, kun hän takoi viikatteita. Samalla seppä kertoili mielikuvituksellisia tarinoita metsästä ja eläimistä, mikä kiehtoi kovasti pikkupojan mieltä.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Ajan patinaa



Puimurien pelloille ilmestymistä odotellessa katsellaan kuvia ahoksen puinnista. Kuvat on otettu Kiteen Tasapäässä 1980-luvun alussa. Äskettäin edesmennyt tunnettu kunnallismies Reino Hannonen, Kiteen armoitettuja teollistajia, soitti eräänä aamuna: "Aattelin jo purkaa tuon riihen, mutta sitten muistin, että sehän on iät ajat ollut Pyhäjärven kalastajien muamerkkinä. Tule niin tehhään juttu."

Niin tehtiin juttu. Kun talkooväki oli aikansa sisällä touhunnut, olivat kaikki aivan riihitontun näköisiä. Vieläkö lienee rakennus kalastajien muamerkkinä?

tiistai 10. elokuuta 2010

Pakoon


Mikä pihkura paukkuu? Ei kai ne ammuskele meikäläistä. Parasta ottaa jalat alleen ja vikkelästi. Työnnän pään pensaaseen niin turvassa ollaan.


Ota iisisti pupu. Etkö oo lukenna eilistä plokia, kyyhkysjahtihan vasta alkoi. Jänisjahti alkaa syyskuun alusta. Kun pysyttelet meijjän salaattipenkin kupeella, oot turvassa ja minä saan kuvia. Emäntäkin on kasvimaalla käyvessään kehunut, että ukko on oppinut syömään kasviksia lenkkimakkaran sijaan. En oo vieläkään kertonut totuutta.

maanantai 9. elokuuta 2010

Varaslähtö



Sepelkyyhkysen mehtuu alkaa huomenissa. Otin jo varaslähön ja kävin posauttamassa muutaman laakin kameralla. Vielä sinne jäi pyssymiehille paistitarpeet. Kyyhkynen onkin metsästäjälle melko haastava maali, luulisin.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Oppitunti



Katse oikeaaaan - päin!




Noin. Taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava. Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tule muuta kuin kusipäitä mukuloita, niinkuin sitä sanotaan.

lauantai 7. elokuuta 2010

Suhde



Kovin, kovin vaikeaa on muodostaa suhdetta (sukupuolineutraalia?). Joka kerran, kun kohtaamme, joudun vakuuttamaan, ettei vempele, jolla tähtäilen, ole pyssy vaan kamera.

Joskus aamuyön tunteina, vähän ennen auringon nousua tuntuu kuin jotain lähentymistä olisi tapahtunut. Mutta pahuksen pukki, ei se hevillä antaudu kuvattavaksi. Että se osaa olla ärsyttävä ja jumalainen. Metsäkauriit ovat sellaisia.


perjantai 6. elokuuta 2010

Ohjeita



Ukkosten ja trombien takia joudumme kärsimään näinä päivinä. On se kyllä, mutta ei auta lannistua, jos sähköt ovat poikessa. Oheisena ohjeita kaiken varalta. Sapuskaa voi tehä nuotiolla, ja tärkein eli kahvi hoituu kantotulilla varsinkin talvella. Kesällä sitä ei toinna yrittää, on kohta hätätila kuten Venäjällä.


torstai 5. elokuuta 2010

Iso Herra



Tulin rauhaisalta aamupäiväkävelyltä kotiovelle. Kynnyksen vieressä odotti vieras. Iso Herra.

"Mikä te olette sotilasarvoltanne", se kysyi karskisti.

"Ka, alikessuhan mie."

"Ettekö osaa puhutella? Ja aikooko alikersantti imettää? Puseronnappi kiinni!"

"Ky-kyllä, herra amiraali."

"Iisolla AALLA!"

"Kyllä, Herra Amiraali." Vedin luita kasaan ja kättä lippaan. Seuraavaksi saattaisi tulla taakse poistu. Mutta ei, sillä oli asiaa.

"Olette unohtanut eilisessä plokissa mainita, että itäisten vartiojoukkojen päällikkö olen minä. Korjatkaa asia."

"Kyllä, Herra Amiraali."

"Lepo. Lähetään baariin. Minä tarjoan."

Niin se lehahti lähimpään kukkapuskaan. Jalkani horjahtelivat jo menomatkalla. Mukava päällikkö se oli sitten, kun tähellisimmät sotilasasiat oli saatu selviksi. Adjutantti Ohdake istui myrtsinä kuivin suin vieressä kalliolla. Sillä oli paljon vähemmän kaluunoita. Aurinko paahtoi.

Yön tullessa olimme niin juovuksissa, niin juovuksissa. Hoilasimme käsikaulaa pitkin Sääperin kartsaa. Adjutantti kulki perässä kantaen Amiraalin koppalakkia käsivarsillaan. Päällikkö komensi minut mukaan lähdettyään itärajalle tarkastamaan vartiojoukkojaan. Mutta se on jo toinen juttu.


keskiviikko 4. elokuuta 2010

Vartiojoukot



Valvonta pelaa itärajan luontoparatiiseissa. Helikopperit hyrräävät yötä päivää, eikä niiltä jää mikään huomaamatta. Ne raportoivat päävartija-Nikelle, joka on vanha ja äreä, eikö lie Naton kouluttama.

Nikellä on jatkuvasti operaatioita meneillään ja suunnittelun alla. Veden pintaa on säännösteltävä, haapatukkisavottaa tehtävä, korjattava vihollisjoukkojen aiheuttamia vaurioita puron padossa. Voivoi, kesä on kiireistä aikaa.


tiistai 3. elokuuta 2010

Tyhjentyneet




Tyhjentyneille ilmapalloille oli löydetty kivaa käyttöä. Ne oli solmittu tienvarteen itärajan tuntumaan kulkijoitten iloksi. Arvoitus on, mitä haluttiin viestittää. Oisko joku teinirieha ollut menossa?