torstai 30. syyskuuta 2010

Marjassa



Kesän viimeinen aviollinen velvollisuuteni on täytetty. Etsin emännälle karpalopaikan ja vahdin, etteivät karhut syö, ettei putoa suohetteikköön eikä lähe pois väärään suuntaan. Tai että ylipäätään suostuu lähtemään, marjahullu kun on.

Ämpäri täyttyi. Karpalot olivat mustikoitten ohella ainoita luonnonmarjoja, joita saatiin talvisäilöön. Puolukat olivat täysin kateissa, tutuissa paikoissa näkyi vain karhujen hajottelemia lahokantoja.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Veteraani


Kävin moikkaamassa hyvää ystävääni veteraania, 87, pitkästä aikaa. Muisti oli veitsenterävä, jutut viimeisestä hurjistuneet.

Kun vihdoin pääsimme irrottautumaan Syvärin sillanpääasemasta viimeisinä miehinä, veteraani kysäisi: "Muistatko Sota-Oton?"

Vastausta odottamatta hän suoristi selkänsä. "Otto sanoi kotiuttamisjuhlassa puhetta pitäessään, että veljet, meidän on edelleen valmistauduttava kohtaamaan vihollinen ase kädessä."

Veteraanin ääni kohosi, kohosi mies itsekin tuolista ja näytti valmiilta. Taputin olkapäähän, että istutaan nyt vielä tovi.

Tottahan minä Sota-Oton muistin, kiteeläisen suojeluskuntakapteenin evp, joka sodan jälkeen sai tuomion asekätkennästä. Muistin ensimmäisen päiväni toimittajana paikallislehdessä 1960-luvun lopulla. Puhelin soi, luurista kuului haloon sijasta rytmikkäästi "huomio, huomio". Ja sitten seurasi kysymys: "Mikä on toimittajan sotilasarvo?"

Otto osoittautui sittemmin kaikin puolin mukavaksi mieheksi.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Nirvanassa




Rästihommat alkavat olla contiksessa, mutta nyt on ilmaantunut toinen vaiva. Tänne rymähti ikkunan alle 10 000 hanhen parvi. Sen tähen oon nirvanassa, eikä pännän pyörittämisestä tule tolokkua. Päivät mennee ikkunasta ulos tuijotellessa.