perjantai 12. elokuuta 2016

Kesää jäljellä



Elokuussa, jos muulloinkin kesällä, on paljon aamuja, jolloin ei millään malttaisi nukkua. Näin vapaaherrana on tietysti sama, nukkuuko vai kukkuu.

Vähintään muutaman kerran on nähtävä auringon nousu ja luonnon herääminen. Melekein parraiten se käypi vesillä soutupelissä.

Keväällä on erilaista, sanosko kiihkeää. Luonnossa käypi silloin kupina läpi yön. Onnen huuma melekein tuoksahtelee kilpaa puhkeavien lehtien kanssa.

Kesällä on jo täyteläistä. Huokailut ovat levollisempia, luonto kypsyy. Aikaisin nouseva aurinko paljastaa runsautta kaikkialla.

Elokuun aamumaisemassa on paljon tummuutta, haikeutta ja hiljaisuutta. Luonto tarkkailee, mitä tuleman pitää. Värit ovat väkevät. Kohta on kesä poissa, mutta ei aivan vielä.

Järvellä äänet kuuluvat kauas, jos ei tuule. Airot liikkuvat silloin maltillisesti, kiire on kaikonnut, mieli tyyntynyt, vene lipuu verkalleen.

Aleksis Kivi sanoi tämän kaiken runollisemmin:

Jo valkenee kaukainen ranta
ja koillisest aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kosk mennyt on yö...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti