torstai 25. elokuuta 2016

Lekottelua






Tuulihaukan oon joskus sekoittanut nuoreen käkeen, jonka väri saattaa olla saman tapainen. Pyrstön kärjessä on kummallakin musta raita. Haukkamaisesta nokasta tuulihaukan helpoimmin erottaa.

Tutuimmillaan tuulihaukka on, kun se lekuttelee paikoillaan ilmassa myyriä tähyilemässä pellon yläpuolella tai hakkuuaukeilla. Joskus sen ei tarvihe ees siipiään räpytellä, jos tuuli on sopivan vastainen. Istuu se näköjään toisinaan puun latvassa lekottelemassa tai aijanseipäällä saalista vonkaamassa.

Ilmeisesti sopivien pesäpaikkojen vähenemisen takia tämä pikkuhaukka miltei katosi Suomesta 1970-luvulla, mutta ystävät auttoivat uuteen alkuun laittamalla puoliavoimia pönttöjä latojen seinustoille ja maastoon. Lintumäärä on moninkertaistunut. Pöntötys on hyvä keino jelppiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti