torstai 11. elokuuta 2016

Ropottelee






Tuttu ääni herätti: sajepisarat ropottivat peltikattoon. Aamut alkavat olla pimeähköjä, sillai pehmeesti. Vielä piti torkkua tovi.

Sajeaamuna ei oo läheskään kiirettä. Ei viiti harjata hampaita eikä kammata tukkaa ylös noustua. Uamutakki vuan piälle ja kohti kahvin tuoksua, minkä haukotukselta kykenee.

Tähän aikaan aamusta ollaan yleensä jo ahvenia narraamassa, huomaan kelloa vilkaistua. Nyt vain leppoisasti muistellaan, miten kuuro kasteli joskus perinpohjaisesti, vaikka lähtiessä nousi aurinko värjäten pilvet ja veden punaisiksi.

"Säitten vaihtelut kuuluvat kunnon kesään", sanon jotain sanoakseni ja ihmettelen vastapäätä istuvan hapanta uamuilmettä. Se ei oo tavanomaista.

"Jäivät nuo pyykin h-t illalla ottamata narulta, vaikka olivat kuivia."

2 kommenttia:

  1. Sammoo un'liäkettä on täällä mökkiparatiisissa. Muata hujjuuttelin
    puolille päivin. Mittään hyövyllistä en
    oo tännään ropottanu.

    Toteaa Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ka, ei sitä sua aina laiskuuvelta ietii, sanovat ennen kotikylässä kun joku uteli: a mitäbö oot robotinna.

      Kyläraitilla tuli tuntematon starikka vastaan ja heti juttusille. A mistäbö tulet? A minnebö mänet? Lopuksi vielä tahto tietee: a kukabo sie oot?

      Poista