keskiviikko 17. elokuuta 2016

Yökalassa


Vuosien varrella on ollut monta hyvää kalakaveria. Yksi oli ylitse muiden, mitä tulee yökalareissuihin. Hän oli Kala-Ressi, oppi-isäni niissä puuhissa.

Yökalastus oli yleensä loppukesän puuhaa. Kala-Ressi oli ammattilainen, elättänyt ihtesä kalastuksella. Laajoille selkävesille hän harvemmin eläkevuosinaan lähti, mutta lampivesillä käytiin porukassa useamman kerran.

Ei se ite kalastus mittään, mutta tarinointi tummuvassa yössä nuotion äärellä. Kahvipannu ryöpsähteli moneen otteeseen, kipinät sinkoilivat tulikekäleistä ja sätkä lerppui tarinaniskijän suupielessä.

Parannettiin mualimoo, ihasteltiin luontoa ja syvennyttiin välillä ihmismielen syövereihin. Kun aamu pilkisti kuusimehän takaa, oli aika kokea ensimmäisen kerran siikaverkot, jotka oli illankahmeessa asennettu kohojen kanssa pintaan. Päästiin kalanpaistoon tulen loimussa.

Kun asiat suatiin kohalleen, lähettiin sivistyksen pariin. Poistullessa kaheltiin, miten emännät tepsuttelivat uamulypsylle. Kaukana kavala maailma.

2 kommenttia:

  1. EJ

    jos Kallea välttelet ja urkkoa pelkäät, niin lukasepa tämä aiheeseesi liittyvä:
    http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_56798#.V7VrXGnr200

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tullee asiaa antikvariaatteihin.

      Poista