keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Hohhoijaa





Opinnot ovat piättyneet. Nyt pittää sulatella tarkoin kaikkea antia. Jään joululomalle. Eläkkeet kutistuvat, mutta lomat pijän täysimääräisinä. Kerkiää sitten noita joulukiireitähi paremmin, eikä tämä miellyttävä harrastus vallan työksi muutu.

Luovaa laiskuutta -kirjan sisältöön on tarkoitus palata, kunhan asiat ovat riittävästi konkretisoituneet. Ensi vuuven puolelle menee vissiin.

Hohhoijaa, tälleen kaiketi karhua ramasee, kun valmistautuu talaviunilleen. Siltä lentää pihkatappi vasta keväthankien aikaan.

Bittiparatiisia voi hätätilassa katella vaikka viime joulukuusta. Eiköhän osa kirjotuksista oo päteviä vielä tänäkin vuonna. Suosittelen myös linkkilistalla olevien blogien selaamista. Laitoin sinne äskettäin pari uuttakin.

Junnua mukaillen:

Ja moni sorviaan
hoiteleepi plogillaan,
mie mehän laitaa
käyn tietä kaitaa
villaista päällä
viluisella säällä.

Tuo kuva ylhäällä supattaa mulle paljon muistoja korvaan. Toivottavasti teillekin. Alakuva esittää avantgardistitinttiä, joka taiteili ikkunan takana.


JK. Ei, ei pääministeri Sipilä oo Bittiparatiisia hiljentänyt, vaikka vaiensi Ylen Terrafame -jutussa. Hesari taitaa sipilöityä muuten vaan. Onneksi on Suomen Kuvalehti. Ylen kootut selitykset täällä. Sipilän taas täällä.


tiistai 29. marraskuuta 2016

Peruutus





Kaamosorava alkoi säksättää oksaltaan niin jotta korvatupsut tärisivät ja häntä vatkasi. Puhe vain kiihtyi, kun tähtäilin pitkällä putkella. Aiheena olivat leikkaukset närhien muonasta.

Tekstiä tuli siihen malliin, että päätin, ottia tuota, perua säästöpäätökset. Muistu mieleen viime tammikuinen lakkouhka. Sitä ruljanssia en toista kertaa kehtaa.

Tässä sitä ollaan samassa jamassa maan hallituksen kanssa. Mitenkähän monta päätöstä se on perunut? Pärjänneekö enää Trumppikaan vaalilupauksineen.

Mutta hetkinen. Äskettäin hallitus peruutti vanhusten hoitajien vähentämisen. Samaan syssyyn ministeri ilimotti, että katellaan säästöjä vanhusten muusta hoijosta. Oisko tuossa mitä mallia tähän närhitapaukseen? Pittää miettiä, vaikka miten sais puliveivarin leiman.

Samoihin aikoihin oravaripityksen kanssa multa päättyi kaamosleskeyskin. Rakentavaa palautetta sain Bittiparatiisiin piristyneenä & onnellisena palanneelta tummalta kaunottarelta. On otettava opikseen.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Sheikkihommiin





Sattuipa silmiin omituinen kuva arkistosta. Pakurikääpähän siinä koivun kylessä. Niin kauan kuin muistan, sitä on vainottu mehissä, tuhoaa muka.

Yliopiston tieteellisissä tutkimuksissa on nyt saatu selville, että pakurin viljeleminen on kannattavampaa kuin pelkän koivun kasvattaminen. On myös löyvetty keinoja käävän istuttamiseen puihin. Aasian suuntaan pakuria menisi vaikka kuinka ja herakkaan hintaan.

Ei tässä voi kuin ihastella Konstan Pylkkerön kanssa lisenssien saavutuksia. Muistan hyvin ajan, jolloin kahen katerpillarin väliin kiinnitettiin vahva vaijeri ja listittiin kaskikoivikoita nurin. Tilalle istutettiin kuusia. Männiköitten paikka oli rehevillä peltoheitoilla.

Muutama vuosi sitten kahtelin mehtäinsinöörin kanssa istutusrääseikköä, jota ois pitännä harventamaan ruveta. "Kuuset jätetään, kaikki muu pois", ammattilainen ohjeisti. Elä unta niä noihen pakuriuutisten jäläkeen.

Entisille turvesoille ehotellaan kasvatettavaksi hieskoivua. Ois kuulemma kohta menekkiä, kun biotuotetehtaita on kilvan kohoamassa valtakuntaan. Koivuihin kun ymppää vielä käävän, niin johan on varsinainen biotuote.

Tämä on ilon päivä, sanos Turhapuron appiukko. Turpeen osalta mäni pisnekset ohi suun, mutta myö ensimmäiset pakurisheikit jo hieroskellaan kämmeniä. Sitten kun rikastutaan, lähetään tänne, jossa on sheikkihommille lisämahollisuuksia. Siellä on öljyä 60 kertaa enemmän kuin Norjassa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Tulkut & tilhet



Punatulkut putsasivat pihlajat jo alkusyksyllä. Pesintä onnistui kaiketi niillä hyvin, sillä aikamoisia nuorisoparvia pyöri Bittiparatiisissa. Osa on siirtynyt sujuvasti ruokintapaikoille.

Yhtään tilheä en oo nähnyt tänä syksynä, eikä ihme, sillä pihlajanmarjoja ei ollut paljon näissä maisemissa, nekin vähät huonolaatuisia.

Etelämpää on viestitetty, että aivan sukupuutosta eivät tilhet kärsi. Ne vissiin liitelevät marjakatoalueiden yli vitkastelematta.

Tilhet ovat taigalintuja, pesivät näkymättömissä pohjoisen ja idän havumetsissä. Kerran yhytin ilmeisesti pesivän parin kesän korvalla lapsuuskylän saukkopuron varrella. Hiljaisen harras oli tunnelma männyn oksilla.

Syksyllä tilhet ovat siihen nähen huomattavan vilikkaita. Kun niitä ei nyt oo, pittää katella yhtä värikästä säpinätä immeisten mualimasta. 



lauantai 26. marraskuuta 2016

Lehtikatsaus





Läksin viimen jalottelemaan, pakon eissä eilen kauppareissulle. Ja patistaahan kävelemään maan hallituskin, jotta ilmastonmuutos saataisiin hallintaan. Talvi oli taas tullut, lunta aukeilla melekein kymmenen senttiä. Suven jäläkiä ei näkynnä.

Hyvin tärkeät asiat pyörivät koko matkan piäkopassa. Syksyn lehistä oon lukenut, että ruotsalainen tietokirjailija Johan Norberg väittää mualiman olevan paremmassa jamassa kuin koskaan.

Sanitaatio ja ravinnon saanti ovat parantuneet, elinajan odote kasvanut, köyhyys ja väkivalta vähentyneet, ympäristöongelmia ratkaistu, lukutaito yleistynyt, vapaus ja tasa-arvo levinneet, seuraavan sukupolven lähtökohdat parantuneet...

Kirjailijan aatokset saivat kansan syvät rivit esittämään vastaväitteitä. Lajeja katoaa kiihtyvää tahtia, koska elinympäristöjä tuhotaan ja saastutetaan pilalle. Väestön liikakasvu ja elintasokilpailu aiheuttavat ympäristökatastrofeja, esimerkiksi sademetsät hakataan viljelmien tieltä ja luonnonvarat käytetään loppuun kertakäyttökulttuurin ja pikavoittojen nimissä. Millään edistyksellä ei ole merkitystä, jos ihminen ei opi elämään tasapainossa planeetan resurssien kanssa...

Ka niin, onhan se niinni. Ottasko kantaa vai ei? Vai oottasko, kunnes seuraavat lumet sattaa?

Sen vain sanon, että mielikuvani amerikkalaisuuvesta kärsi kovan kolauksen Trumpin myötä. Eikä Puuttinkaan oo paljon kummosemmassa kurssissa. Kumpikaan ei nauti minun luottamustani.

Kerkis siinä ajatella 16 kilsan verran. Ostoslista oli unohtunut kotiin. Oli mukava verrata sitä repun sisältöön, mutta ei siitä enempää.

perjantai 25. marraskuuta 2016

Kaamosleskenä





Eilisuamuna paloi puuro pohjaan, kahviin tuli liian vähän poroja, uunipuut eivät ottaneet syttyäkseen ja tintit mekkaloivat nälissään tyhjien siemenpönttöjen äärellä.

Oon kaamosleskenä, vaimo lähti kaheksan peninkulman piähän mummon mussukoita puapomaan muutamaksi päiväksi. On kuulemma kiirettä pitänyt.

Korjuuttaa samalla auton peltilommot, jotka olivat tulleet parkkipaikalla. Ei jiännä aiheuttaja neuvottelemaan. Vähän kaposethan ne parkkiruuvut ovat, näillä levveysasteilla kun on muasta pula. Tonnin kuulemma maksaa. Vakuutus on, mutta poonuksia menee.

Täällä on jääkaappi kohta tyhjänä. Eikun piikkikengät jalakaan, reppu selekään ja jäiselle baanalle. Tiällä mehän keskellä julukisia kule.

Kaheksan kilometriä on matkaa. Kahtelen kävellessä, oisivatko minkit jättäneet jäläkiä. Näin se kaamoslesken elämä männä mylykyttää kuin mehtäpuron vesi. Aina tämä cityolot voittaa.

Vaimolle kaipaavia terveisiä, missä ois lissee puhtaita lautasia?

torstai 24. marraskuuta 2016

Leikkauksia





Eduskunta on hyväksynyt leikkauksia hallituspuolueiden edustajien äänin. Pienimpiä eläkkeitä, työttömyystukia ja lapsilisiä alennetaan ensi vuonna. Säästöä kertyy valtion menoihin lähes 200 miljoonaa euroa. Kuva ilmentää tulevaisuuttani roskisdyykkarina.

Ulkoministeri Soini jäi sairauslomalle ennalta suunnitellun lääketieteellisen toimenpiteen takia. Sairausloma kestää pari viikkoa. Ei liene iso leikkaus.

Valtion toimet pakottavat Bittiparatiisissa leikkaamaan uutterimpien talvikätköjen tekijöihen eli närhien etuuksia. Jonnehi veroparatiiseihin kuskaavat muonaa. Sipilä ois armahtanna, minä en. Säästöä ootetaan kertyvän ainahi yksi säkillinen.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Valoa pimeyteen





Sarjamme ikkunan läpi otetuista kuvista jatkuu. Superkuun mentyä menojaan kaipaa sielu muuta valoa pimeyteen.

Sitä oomme laatineet takapihan kiviröykkiöön, jossa valaisevat kynttilälyhyt. Kesällä kivien lomassa kasvaa kukkasia. Maakellarin kupeella kasvava pensas on saanut myös valorimpsun niskaansa. Pahoittelemme kuvien mahollista epätarkkuutta. Kameran laittaminen jalustaan ja raahaaminen ulos ois ollut liian työlästä. Klikatkaa kuvia suuremmiksi, niin valaisevat enemmän.

Jouluvaloiksi ei näitä tohi kuhtua, se olisi kaupallista. On tuohon jouluun vielä aikaa, mutta mualikylissä ovat jo katuja valaisseet kulutusjuhlia varten. Ei oo näin opintojen aikaan kerinnyt kahtelemmaan. Ei sua laiskuuvelta ietii.


tiistai 22. marraskuuta 2016

Opintopäiviä





Kiireetön ilmapiiri on alkanut jälleen laskeutua Bittiparatiisin ylle. Pariin päivään en oo ees ulkona käynyt, mistä tintit ovat selvästi huolissaan.

Raikkaan ilmanalan kaihtaminen ei suinkaan oo räntäsäätilan vika, oon tottunut liikkumaan kelillä kuin kelillä. Se on pukeutumiskysymys. Nyt ovat syyt syvemmällä.

Tiiviisti oon pysytellyt lavitsalla opiskelemassa. Tintit käyvät kahtelemassa ikkunasta, mittee se ukko meinovaa. Paheksuvia ovat ilmeet, mutta enpä noista hätkähä.

Sen verran pittää, jotta nousen istuulleen, otan kameran vierestä pöyvältä ja räpsäytän kuvan linssiluteista. Ulvojista synty kuva samalla systeemillä. Sitä alkaa oppia, turha on näköjään kartsalla ryntäillä.

Kuvien laatu suattaa jonniinverran kärsiä, kun on ikkunalasi välissä. Vain haitannoonko tuo. Jostain on tingittävä opiskelijaelämän tuoksinassa.

maanantai 21. marraskuuta 2016

Meijjät kans






Pihamaalta alako eilen kuulua mahoton ulvominen. Nopsa ja Lotte ilmaisivat ihteään kuonot pystyssä. Sanomana oli, että "meijjän kuvat kans Bittiparatiisiin, kerta Tipi piäs kahesti samana päivänä".

Monttusankari vietti siestaa pyrysateen ajan kopissaan, antoi lappalaisen ja virolaisen konsertoija rauhassa lepopäivän ratoksi. Iltasella kävi nuuskasemassa siätä, haukotteli rajusti ja painu takasin pahnoilleen. Oottelen vain, mitähän se seuraavaksi.

Koirien osuus puolessa tuhannessa viimesessä plogijutussa on kyllä mielestäni riittävä. Vähän kauhulla kuulostelen, millon kissat alkavat vaatia palstatilaa. Viimestään maaliskuulla.

Onneksi suvet ovat muuttaneet täältä syrjäseuvulta ajat sitten kirkonkyliin, jossa niitä näkevät alituiseen pihamailla mehästäjät ja kepulaiset kansanedustajat.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Maailman toivot





lasten oikeuksien päivänä
muistan surullisia kuvia
vuosikymmenten varrelta
Vietnam Aleppo Mosul
Välimeri Afrikan nälkä
lapsisotilaat lapsityöläiset
verta pommeja kyyneleitä

miksi
mikään ei muutu vaikka
äänestämme vähän väliä
hyviä parempia

vallan kahvassa
leikkaavat lapsilta
koulutuksesta
vähäosaisilta
vallan kahvassa
pitävät piikkiä auki
vähemmän tärkeään
epäolennaiseen

uskon toivon
lapset lastenlapset
löytävät vastauksia
maailman tuskiin

tänään on aika
halia paijata
haastella höpöjä
hassutella onnitella
juhlia lapsia
on aika
aamulla unenhorteessa
kutitella varpaita
illalla kutoa
pieniä villatöppösiä
maailman toivoille
mummojen mussukoille

lauantai 19. marraskuuta 2016

Bittiparatiisin ihme






Bittiparatiisissa on paljastunut ihme kuin Talvivaarassa konsanaan. Tipi löysi montusta jotain. Entisenä toimittajana oon sitä mieltä, että tämän luokan uutiset on kerrottava tuoreeltaan, ettei käy kuten iltapäivälehille. Nykysen sosiaali- ja terveysministerin toukolärvistä saatiin lukea vasta nyt.

Tipin aarre oli ilmeisesti lahonnut luunpalanen, niin pieni, ettei se täytä mahaa enempää kuin Talvivaara valtion kukkaroa. Panos/tuotos -suhe jiäpi vaatimattomaksi.

Ite oli varmaan piilottanut luun kesällä pahan päivän varalle. Kateellinen oon koiran nenälle. Muisti sillä on yhtä huono kuin mulla, en löyvvä toisinaan esineitä, vaikken ois piilottanutkaan. On tietysti suattanut emäntä hävittää.

Jengin petturi





Yhteiset laiskuusharjoituksemme kokivat kolauksen. Tavallisesti aktiivisesti niihin osallistuneesta Tipistä tuli jengin petturi. Se alkoi kaivaa monttua routaiseen maahan.

Puolen kaamospäivän työskentelyn jälkeen urakka oli kuvan vaiheessa. Vielä ei oo selvinnyt, mikä montusta kehkeytyy. Ainakaan länsimetroa ei tänne kaivata.

On mahollista, että se ehtii jotain aarretta. Nälkä sillä ei voi olla, sillä hauvelit saavat joka päivä yhtä tarkoin lasketun kalorimäärän kuin sotamiehet Tuntemattomassa.

Jos vain muuten heittäyty viihteelle, esmes myyräjahtiin. Vaikka ei siinä olis ajatuksen häivää, myyrä etenee talvisessa mullassa noppeemmin kuin koira. En minä ainakaan puuhaan ruppeis.

Seuraan mielenkiinnolla, ja uusi tutkimusaihekin on muhimassa: voisko Tipin kykyjä käyttää keväällä kasvimaan muokkauksessa.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Muotiuutisia





Eilisiltana oli telkkarin uutisissa lähetys Parriisin muotinäytöksestä. Sekös innosti kovin, hyvä jotta tuolilla kestin. Satuitteko kahtomaan?

Bittiparatiisissa ollaan etuotossa näissä asioissa. Saattepa nähä, että virsut ovat vielä muotia. Puusta tehhään bensaa ja kuusenpihkavoije parantaa melkein kaiken.

Kuvassa on oloasu, housut Tokmannilta ostettu, sieltä nykyanttilasta. Siellä se muoti nykyään pesii. Puserosta ei oo varmaa tietoo, se on aika vanaha ja vähän jo rikki. Moniin vaateparsiin Parriisissa kuului käsilaukku, joten semmonenni piti ehtiä varastosta. Valitettavasti kontti on kalamajalla.

Vaimo sanoi, ettei kerkiä kuvaamaan, kun oli sanaristikko kesken. Saati että olis ruvennut mannekiiniksi, olisi ollut sopivammat mitat. Mutta onhan kamerassa semmosia vimpaimia, että suapi selfieitä. Kommee tulikin.

On ihan kohtuullista, että lukijat vihon viimen näkevät kokovartalon. Aikasemmin oon esitellyt vain jalkineita ja virkalakkia. Strategiset mitat ovat pituus 174 senttiä, paino 75 kiloa ja mahanympärys 96.

Muotinäytös vuatii mussiikkia.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Omalle alalle





Luovan laiskuuven opinnot eistyvät hyvin. Tuntuu ihan siltä, että viimenni, eläkeläisenä, oon löytämässä oman alani.

Tulevaisuutta oon hahmotellut esmes noihen koiranturrien tekemisiä seurailemalla. Lappalainen (yllä) käyttää tuntitolkulla aikaa filosofiseen syvämietiskelyyn. Sitten kun syntyy ideoita - aina niitä näyttää toisinaan - pannaan töpinäksi jotta lumi pölisee. Rytminvaihokset ovat tosi rivakoita, jälkeä syntyy kuin Mika Waltarilla, joka kirjoitti Sinuhen kolmessa kuukauvessa. Hän suunnitteli kirjaa vuosikymmenen. Kun vauhti on päällä, ei siinä ehi mittään luovia ajatella.

Koirilla on yhtä haastava homma oravien räksytyksessä kuin mulla Trumpin haukkumisessa. Harakan liero vielä kiusallaan räkättää vastaan oksalla.

Siinä on tähellistä käyttää runsaasti aikaa samaan, mihin kuulu toveri Oblomov venäläisen Gontsarenkon teoksessa, nimittäin perusteelliseen suunnitteluun ja ajatteluun, jolla parannetaan maailmaa. Oblomovia ei saatu kirjassa kunnolla jalkeille lavitsan pohjalta parin sadan ensi sivun aikana. "Noustuaan aamulla vuoteestaan hän teen juotuaan asettuu pitkäkseen sohvalle, nojaa päätään käteen ja säästämättä voimiaan miettii siihen asti, kunnes pää uupuu raskaasta työstä ja omatunto sanoo: 'Tänään onkin jo tehty riittävästi yhteiseksi hyväksi.'"

Tähän asti pääsin aatoksissani tänä aamuna, kun keittiöstä kuului jotain iäntelyä.
- Mitä jotta, minä kysymään.
- Puistelehhan nuo matot joutessas!
- Kyllä kulta, tökkään vain tämän tekstin koneelle.

Näitä pieniä häiriötekijöitä tuppaa toisinaan opiskeluelämään, mutta niihin on opittava suhtautumaan.


tiistai 15. marraskuuta 2016

Pilvi kuun yli kulkee





Tässä se on, superkuu, kuvattuna tänään tiistaiaamuna varttia vaille seihtemän. Ylös noustua vaimo, jolta ei jää mikään huomaamatta, näki kuun kirkkaalla taivaalla mehän takana.

Sohlasin kuutamossa ikivanhan jalustan kanssa, se on hieman hankala vehe. Ei oo pitkilleen tullut käytettyä, eikä lähtenyt taskulamppu mukaan. Kerkisin kuin kerkisin muutaman ruuvun ottaa just kun pilvet alkoivat lipua kuun yli.

- Kuutamokävelylle, julisti vaimo.
- Minä mihinkään iliman uamukahvia.

Lenkillä paksut pilvet jo peittivät taivaan. Kuutamoromantiikkaa ei ollut. Korvikkeeksi hyräilin Leinon runoa "...pilvi kuun yli kulkee...". Aikamoisen vaikutuksen teki.

Palaillessa päivä valkeni. Pyrstötiaisparvi helisi muutaman metrin päässä. Mulla ei oo vieläkään yhen ainutta kuvaa niistä. Kamera nökötti jalustassa puolen kilometrin päässä.


maanantai 14. marraskuuta 2016

Huokaus



Oon vanahoilla päivillä opettelemassa kunnon kansalaiseksi. Perehyn emännän opastuksella kotitalouven jätteihen lajitteluun.

Keittiössä on päivittäisessä käytössä puolenkymmentä pönttöä, joista biojätteelle tarkoitettu on helpoin. Sisältö menee kompostoriin ja sieltä aikanaan kasvimaalle.

Vaikeusaste kasvaa nopeasti. Toiseen pannaan kuulemma muovijäte (esim. rasvarasiat, leikkelepakkaukset, shampoopullot, muovipussit ym.).

Maitotölkit, munakennot, pahvilaatikot jne. kuuluvat kartonkipömpeliin. Uunissa poltettavat kuten maksetut laskut lajitellaan erikseen.

Viijentenä ovat Sulo-jätteet (mm. kahvipussit, posliini, keramiikka, lamput, mapit, superlonit, tekstiilit).

Paristoille meillä on eri astia, samoin lasille ja metallille. Apteekkitavaraa, autonrenkaita, sähkötarvikkeita ja pienkoneita, maaleja, liimoja, öljyjä, jätepaperia ja kestopuuta kiikutetaan niin ikään erikseen lajiteltuina tiettyihin paikkoihin.

Kyllä se siitä. Uuvven opiskelun sanotaan kehittävän aivoja.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Supersuper



Tähyilkää taivaalle huomisen maanantain tietämissä. Siellä saattaa vilahtaa supersuperkuu, jos pilvet ja Trumppi suovat. Paras ajankohta olisi kuulemma kello 15.52.

Viimeksi kuu on ollut niin lähellä maata, niin suuri ja niin kirkas vuonna 1948. Olin silloin kolmevuotias, just kapaloista päässyt. Muistelen. Superisäni oli palannut viiden vuoden sotareissuiltaan. Oottelin häntä kotiin savotasta mehtäkämpiltä, joissa hän majaili viikon kerrallaan. Parransänki oli ehtinyt kasvaa karheaksi.

Seuraavan kerran vastaavaa tapausta tiiraillaan vuonna 2034. Hetkinen, nyt pittää ottaa taskulaskin. Jos se näytti oikein, oon 89-vuotias. Ja varmaan taas kapaloissa.

Ja tänään on isänpäivä, supermarkettien pisnespäivä. Suosittelen luettavaksi vaikka Anneli Auerin "Murhalesken muistelmat".


lauantai 12. marraskuuta 2016

Verkonpaikkuuseen






Anteeksi kun on mulle jiännä piälle tuo Trumppi, mutta niin on monelle muullehi. Useilla virallisillakin palstoilla, kuten pääkirjoituksissa, on muistutettu, että Usan pressa ei saisi huastella jonninjoutavia, noin lievästi ilmaistuna.

Kyllä suapi, jos on seitenkymppinen. Tässä iässä pittää suaha jo hurajoo omijaan. Myö ollaan Trumpin kanssa saman ikäsiä.

Mulle ei tulis mieleenkään ruveta tässä iässä resitentiksi. Jos itellä ei oo tarpeeksi älliä tämän suhteen, pitäs iänestäjiltä löytyä. Lieneekö toiveunta?

Eikä tässä oo ikärasismia. Resitentti ei vain yksinkertasesti oo mikkään eläkeikäsen virka. Pirtsakka Michelle olis paras.

Sopivoo hommoo meijjän ikäsille löytys esmes verkonpaikkuusta. Sitä ovat vanahat ukot harrastaneet iät kaiket hyvällä menestyksellä. Pauloittamani ja paikkaamani viiskymmenmilliset kelepasivat parinakin kesänä verkkovarkaille. Ite en niillä kalaa saanut.



torstai 10. marraskuuta 2016

Luppoelämää






Sosiaalinen elämä on vilikastunut luppokauven myötä. Uusia ystäviäkin on ilimaantunut, kuten hirvipere, jonka kanssa hieroin tuttavuutta jo kesällä.

Sinne oon nytkin lähössä salaisille treffeille, lumipyry peittää jälet. Pyssyväki ei oo vielä jyvällä, sinne kun ei pääse maastureilla.

Vanahoita tuttuja pitää enimpiä hätistellä tuonnemmaksi. Tintit naputtivat koivillaan ikkunaa vaativasti jo viikkoja sitten. Niillä ja oravilla on meneillään muonan siirto jyväkaukaloilta talvivarastoihinsa.

Tintit ovat autelleet entisten eristeitten purkamisessa keskeneräisellä ovenvaihtotyömaalla parvekkeella. Joutoaikoinaan ovat hajottaneet suurta pahvilaatikkoa ja sen sisällä olevia Aku Ankka-lehtiä. Trumpin myötä ovat niin syvämistyneet kaikkeen amerikkalaiseen. Siellä kun tulloo toiseksi eniten iäniä suaneesta resitentti, jos on repuplikaani.

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Trumppi






Kuvan kärppää on esitelty Bittiparatiisissa aiemmin kahesti, eka kerran tasan vuosi sitten. Vuosijuhlallisuuvet aloitettiin tänä aamuna ristiäisillä. Kärppä sai nimekseen Trumppi.

Eholla oli muitahi nimiä: Putin, al-Assad, Erdogan - mitä näitä nyt onkaan. Ihan kohta ei piästä huokasemaan helpotuksesta.

Nyt vain oottelemaan, miten meille pikkutinteille käy mualiman lustitarhassa.


tiistai 8. marraskuuta 2016

Valintoja






Harmittaa. Just kun piäsin käsiksi Luovaan laiskuuteen, alkoivat vanahanajan kuulaankirkkaat syyssäät, jotka ovat harvinaista herkkua nykysin. Ne houkuttelevat kirjan äärestä maastoon näkemään ja kokemaan.

On tehtävä valintoja, mikä on mulle vaikeeta. Suattaa olla, että kirjan opit ovat alkaneet vaikuttaa. Ihan turha on ryntäillä ulos ottamaan syyskuulasta kuvaa, kun sen voipi filmata ikkunastakin.

Ajat sitten ois pitännä uusia tuo ikkuna, laskee läpi lämpöä, joka huuruttaa ja jäätyy. Vain kun ei oo suanna laskuuvelta ietii, sano mummo aikoinaan.

Jos minusta ei kuulu vähään aikaan mitään, oon tehnyt valintoja ja syventynyt opintoihin perusteellisesti.

Sitä paitsi huomenna on vuosipäivä. Sitä pittää juhlia.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Nooppelistiksi





Runoilusta eivät varmaan myönnä mulle Nobelia kuten Dylanille, joka oli allekirjoittaneelle yhtä tuntematon kuin monet muut kirjallisuusnobelistit.

On kuitenkin toinen tie. Rohvessori ja filosohvi Juha T. Hakala kirjoitti nobelisteille ja sai noin 40 vastausta, joita hän muun ohella setvii kirjassaan Luova laiskuus (Gummerus 2013).

Hommasin kirjan jo kuukausia sitten, mutta kiireitten takia oon vasta nyt hätäsesti vilkaissut sisältöä. Alkoi kiinnostaa sen verran, että pittää kokeilla. Ei 40 viisasta voi olla väärässä. Seuraavassa nooppelijaossa tavataan.

Aattelin opiskella luovaa laiskuutta myös opintomatkoilla. Ensimmäinen suuntautunee rajan taakse Vennäälle, jossa Vanahan Värtsilän keskustasta käsin voi ihailla parturoituja suomalaisia vaaroja. Karja on vissiin jo sisätiloissa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Arkistossa






Tälleen vanahemman iän luppopuuhia on vuosikymmenien mittaan kertyneihen arkistojen kahtelu. Suurin osa on jo männyt nuotioon ja loputkin vaarassa. Esmes koulutoikkareita en oo kuuna päivänä tarvinna. Onneksi. Koulumuistot ovat riittävän kamalia muutenkin.

Esimerkkinä arkistosta löytyneistä asiakirjoista esittelen oheisen, joka ulukoasultaan hyvinni vastaa kuuluja papuryskääröjä. Millään en muista, miksimilloinmistä se on sinne joutunut. Nimet ja paikat ovat mulle hepreaa. Ainakaan lähisuvussa en tiijjä agraaritoimintaa olleen, varsinkaan kunnianarvoisan Aatos-vainaan arvostettua ahkerointia.

Mitteehän sille tekis, mapittasko vai ei? Ajatuksena on säilyttää tuleville sukupolville vain tähellisin aineisto. On vähemmän tapeltavaa jälkeen jääneestä.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Talvipuutarha






Kasvimualta on viimesetkin maa-artisokat kaivettu ja loput lehtikaalit jäävät jäniksille. On koittamassa talvi.

Keittiön ikkunalla kohoaa talvipuutarha, josta kuvamme. Siellä on kaupasta ostettujen salaattien ja basilikojen jämiä, jotka kasvilampun alla versovat uutta, turhan hitaasti tosin. Kasvimaalta kiikutettiin sisälle joitain kesän yrttejä, joista ainakin persilja näyttää viihtyvän.

Silmän ja suun iloksi näitä, rikastumaan ei piäse. Nää on näitä luppopuuhia, jotka vuativat kärsivällisyyttä, vuan eivät siijjä kiirettä. Violettia valoa antava kasvilamppu auttaa kevättalvella taimien kasvatuksessa.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Kirkastuvaa






Kirkastuvan näyttää ainahi Lustitarhan seutuvilla. Suattaa olla, että on aika luuvva viimesiä silimäyksiä avoimille vesille. Tahi sitten ei.

Kaikenlaisia kesälintuja kehottasin poistumaan. Sille ei tietysti maha mittään, jos on rammaksi haavoitettu eikä voi kuin levitellä siipiään. Joka syksy niitä riittää pyssytoheloitten jäliltä. Ihan tekis tuas mieli kirkastua.

Mehtäteillä on mukava kävellä lupsutella ja seurailla jälkiä lumipeitteessä, jota on maltillisesti. Viikonvaihteissa ei tosin sekaan mahu, kun on maastureita paljon liikkeellä, ralliksi asti.