keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Addiktio





Eilen kuulin pilikillä tosi sivistyneen sanan. Eräs ystäväni, joka on oletettavasti perillä lääketieteen hienouksista, totesi tavatessamme: "Sinulla näyttää olevan pahanlaatuinen kirjoitusaddiktio."

Kukaan ei oo aikoihin sanonut mulle niin hienosti. Riippuvuuttahan se sana tarkoitti, kun katsoin sivistyssanakirjasta. Vähän harmittaa, etten älynnyt kysellä, suositellaanko siihen jotain sisäisesti otettavaksi.

Jos vielä yli ysikymppisenä kirjoittelen, oon niin kuin äitee Rantanen tuolla hiihtopuolella. Kaikkien ihailema.

Mutta ystävälle kiitoksia juttuaiheesta. Niitten keksiminen on ollut tavallisesti Bittiparatiisin emännän kontolla. Minä vain sitten kirjoitan, mitä sylki suuhun tuopi.

Ihme kun addiktio on puhjennut vasta eläkevuosina. Toimittajan töissä aikoinaan se olisi ollut peräti suotavaa. Tietoa, josta naputeltiin juttuja, tulvi paljon. Ammattitaitoon kuului, että sen piti antaa mennä korvasta sisään ja enimmäkseen valua toisesta ulos. Jos tieto alkoi tehä pesää pään sisälle, oli parasta ottaa änkyräkänni.

Onneksi ei oo toista alan ammattitautia, tyhjän paperin kammoa, sillä plokeja ei kirjoiteta paperille. Vanha Adleri on lastenlasten käytössä. On osoittautunut, että se kestää ukilta pojantyttärelle.

6 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitusaddikti E J

    Muinoin opetettiin, että riippuvuutta on kahta sorttia, addiktio ja habituaatio.
    Se addiktio on pahempi juttu. Siinä kun tuppaa olemaan elimellisiä vieroitusoireita, jos irti pyristelee.

    Habituaatio on enemmälti tottumista, hyvä tai pahakin tapa, josta pääsee irtikin, kun alkaa kyllästyttää.

    Viina, muut huumeet ja tupakki on niitä addiktion lähteitä.
    Kirjoittaminen, hiihtäminen ja näköradion katseleminen enemmän habituaalisia juttuja.

    Mutta sitä voi Pavlovin koiran tapaan oppia yhdistelemään pahoja tapojaan.
    Pahinta on, että juo viinaa ja on pakko samalla kirjoittaa kännissä.
    Sillä voi lukijansa karkottaa.
    Tai pokata Finlandia-palkinnon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä helepotti. Huomenissa hämmästytän sen pilikkikaverin hapi... havi... tuota, tietämyksellä.

      Kun vuosikymmeniä sitten pyristelin pois tupakan pauloista, ei alkuun syntynyt ees saunapalouutista. Niin oli kovat vierotusoireet.

      Kännissä en oo ikinä saanut mitään tekstiä aikaseksi. Ilimankos ei oo Finlandiaa tullut.

      Poista
  2. EJ
    jos sattuu puoskille vahinko, niin täältä löytyy Suomen ainoa kirjotusmoottorin korjaaja:
    http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005127034.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puoskilleko vahinko, ehei. Nuorempi ei jaksa vielä painaa Adlerin kirjaimia ja vanahempi kirjoittaa koneella nimesä paremmin kuin minä. Ainoo on, jos jompikumpi huomaa, että siellä on värinauha.

      Jutun mukaan jotkut kirjailijat eivät oo luopuneet Adleristaan. Sen näppäimistö oli hyvin miellyttävä minunkin sormille, joista kaksi kirjoitti ja kaheksan lepäsi. Opettelemista on ollut läppäreitten toskaamisessa, mutta onneksi näillä suapi enimmät korjattua noppeesti.

      Poista
  3. Hyvä koneellisen kirjoittamisen habituaatioväki

    Et sitte E J käytä sitä valkoista korjauslakkaa siihen läppäriin ? Entä hikkaj ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjauslakka vois on kätevä juttu läppärissä. Adlerissa korjattiin lyömällä äksää päälle, jolloin lakka säästyi muihin tarkoituksiin, vaan löxxcypäs täällä äksää.

      Poista