tiistai 14. maaliskuuta 2017

Arkistoa






Tyhjensin päivänä muutamana isäukon rintamalla asemasovan aikana tekemän puurasian sisällön pöyvälle. Siellä oli henkilökohtaista arkistoani, jota en muistanut enää olevankaan.

Oli sotilaspassia, lehdistökorttia, työeläkekorttia ja sairausvakuutuskorttia. Olisinko noita joskus johonkin tarvinnut, sotilaspassia en ainakaan.

Jaa, lehdistökortti oli joskus hyvinkin tarpeellinen. Sillä pääsi melkein mihin tahansa, kun sanoi olevansa tekemässä juttua. Alennuksiakin sai monista asioista.

Vieläkin mulla semmonen journalistikortti on, nykyaikaisempi versio. Sitä tarvittiin äskettäin. Vaimo sai sen perusteella alennuksen autovakuutusmaksuista.

Lehdet ovat lahjomattomia, mutta toimittajat eivät, sanoi sosialistilehen reportteri, kun täysinäistä E-liikkeen kassia kotiinsa kantoi.

4 kommenttia:

  1. Mikä se tuolla alimmaisena
    pilkottaa, ettei vuan olis ns
    viinakortti? Sehän se usseimmalla
    miehellä ainessiin ol plakkarissa.

    Kun uskaltauduin ekakerran Alkoon
    1980-luvulla (isännälle pit hakkee)
    niin ovessa tuli vastaan vahahko herrasmies. Hän oli jo tulossa, minä
    vasta menossa. Ripitti minut sit siinä
    ovenraossa sanomalla, jotta ei noin
    nätti tyttö sua sortuu viinan kiroihin.
    Olin silloin nelikymppinen. Kerrottakkoon samalla, että miulta tarkistettiin henkkarit vielä nelikymppisenä ravintelin ovella. Nyt ei sitä vuaroo ennee oo. Työeläkekorttii joskus villautan jossain alennusta suahaksen, vuan uskois kai ne sen näkemättäkin.

    Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta alimmaisena on sotilaspassi. Panin sen sinne häppeemään.

      Viinakorttikin oli mukana, mutta se on niin merkittävä asiakirja, että tulossa on erikoiskirjoitus. Vaikka johan tuota malliksi kerroit.

      Poista
  2. EJ
    SARVin Pressi-kortti on kanssa pätevä: jopa Parriisin Vincennesin raviradalle piäs ja oisivat väkisin vieneet herroinpuolelle johonnii loosiin tai pilttuuseen naukkailemaan sha-sha-shampanjaa vaan tein tenän. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteen paikkaan ei kuvan pressikortilla päässyt: Plan-Sellin Kiteen sahan sisätiloihin silloin, kun sieltä romahti 80-luvun alkupuolella katto. Palopiällikkö olis piästänyt, mutta omistaja Olli Heikinheimo ei.

      Mutta ei se mitään, seuraavana päivänä romahti Kiteen suksitehtaan katto. Sinne mennessä ei kyselty lupia. Ne olivat hieman kiireisiä aikoja.

      Poista