tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ihe asiaan





Taannoin kirjoittelin omista lippusista ja lappusista, joita löytyi isäni Aleksin asemasotavaiheen aikana Syvärillä tekemistä rasioista. Ihe pääasia jäi esittelemättä, mutta korjataan nyt.

Neliskanttinen oli sota-ajan jälkeen valokuvien säilytyspaikkana mökin kammarin pöyvällä. Pyöreästä löytyivät ompelutarvikkeet eli neulat, rihmarullat, napit ja nepparit.

Hämmästelin isäukon nelivuotisen kansakoulun päästötoikkarissa ollutta käsityönumeroa, joka oli vitonen. Eivät muutkaan numerot kyllä paljon kaksisempia olleet.

Mulla on oma epäilykseni noitten arvosanojen suhteen, mutta olkoon nyt sanomatta, etteivät 1920-luvun koulun ja opettajien asenteet tulisi liikaa morkatuiksi. Lapsuuskyläni kansakoulussa isä toimi veiston "opettajana" 1950-luvun alussa pari vuotta. Lisäksi hän teki paljolti kylän haravat, viikatteenvarret ja savusaunojen uunit. Viime vuosinaan hän yritti saaha elantoa tuohitöillä Runonlaulajan pirtille Ilomantsiin, kun ei enää metsätöihin sotavammojen takia kyennyt.

Ossaan minäkin pajupillin tehä. Sillä pitääkin hämmästyttää pojanpoikaa Aleksia tänä keväänä.

8 kommenttia:

  1. Ryhdyin miettimään mitä sota-ajan puhdetöitä löytyi kotoani. Oli metallista
    taottu leveäteräinen veitsi, johon kaiverrettu: Muisto Syväriltä. Oli takajaloillaan seisova karhu, joka piti etukäpälissään lipputankoa, jossa Suomen lippu. Oli käsipeilin kehykset ja pari valokuvakehystä. Mummon piirongin päällä
    oli kaksi pyöreää rasiaa, vähän samanlaisia kuin tuossa kuvassakin. Ja minulla itselläni oli - ja on vieläkin - sydämenmuotoinen puurasia. Sain sen kummiltani 1 v lahjaksi. Koskaan ei tullut kysyttä, kuka ne esineet oli tehnyt. Ai niin, oli kannellinen oluthaarikkakin, siinä säilytettiin osuuskaupan bireka-kuitteja.

    Muistelee Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhosen muotoisia valokuvakehyksiä, joissa oli irrotettava rasia alla, oli meilläkin rintamatuomisina kaksi. Tallella ovat vieläkin, toisin kuin lentokonealumiinista valmistettu puukontuppi, jonka lyttäsin seppäleikeissä pikkupoikana.

      Mitähän lienevät bireka-kuitit?

      Poista
  2. Ihan naurattaa, että isäsi 'viitosen' käsityötaidoillaan toimi koulussa käsityönopettajana..;D Jotkut opettajat antoivat Tikkalassakin numerot 'pärstäkertoimen' mukaan eli oliko kyseessä talollisen vai mökkiläisen lapsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tainnut isän koulutoikkareilla olla virkaa sen enempää kuin minunkaan.

      En tunne kovin hyvin nykyistä koulumaailmaa, mutta eiköhän noissa pärstäasioissa liene menty parempaan suuntaan. Oppisivat vain lapset olemaan kiltisti koulussa, silleen kuin myö mummon kanssa.

      Poista
  3. En saa päähäni mikä bireka-kuitin
    synonyymi on. Sellaisia annettiin aikoinaan kirjastossakin ikään kuin kuitiksi jos oli maksanut vaikkapa viiden markan sakon. sai tietynvärisen lipuskan. Revittiin rullasta.
    Osuusliike Oma Apukin jakoi sellaisia ja
    niillä sai sitten jotain hyvitystä takaisin. Ne laitettiin talteen tuohon oluthaarikkaan, vaan aina niitä oli kateissa ja jonkinlainen sählinki oli niitä laskiessa.Ainakaan me muksut emme
    kauppareissun jälkeen muistaneet niitä laittaa talteen kuten oli sovittu.

    Muistelee Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekis mieli sannoo, jotta on ollut oluthaarikan väärinkäyttöä, mutta enpä sanokaan. Kyllä ois meilläkin joutanna tuohon tarkotukseen, isä kun oli raivoraitis. Jotain kauppakuitteja muistan kyllä säästellyn, koska niistä sai hyvitystä.

      Yhteen aikaan kerättiin ainakin kahvipaketeissa olleita kortteja, jotka olivat hyvin kiinnostavia. Autonkuvia löytyi joistain ostoksista jne.

      Poista
  4. Onpa kauniit ja viimesen päälle huolella valmistetut rasiat! Perintökalleuksia aikanaan seuraavalle sukupolvelle.

    Mulla on isän tekemä visakoivuinen kahdella jalalla seisova karhu. Jalustaan on kaiverrettu Karjala 1942-1943. Se oli meillä maalla kammarin lipaston päällä. En koskaan ymmärtänyt kysyä siitä mitään, eikä isä kertonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyselemättä jäivät minultakin asiat, minkä joskus sivumennen kuulin jotain. Sotareissut ovat avautuneet vasta Sota-arkiston ns. isoisäpaketin myötä. Sellainen tuli aikoinaan hankittua. Myös historiateokset joukko-osastosta ovat tuoneet selvyyttä, mutta eiväthän ne tietysti korvaa henkilökohtaisia muistelmia.

      Poista