keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kevätsulat




Joka kerran ne säväyttävät, nuo kevätjoutsenet. Hyvä jottei silimäkuluma kostu. Muihen siivekkäihen kohalla ei niin suurta oo tunnekuohu.

Järvenselillä niitä on tavannut jo viikkokausia. Erämaapurojen suistoihin ja muihin lampisuliin ensimmäiset tunnustelijat ovat myös jo laskeutuneet. Siellä tuntuvat kevään airueitten äänet aidoimmilta.

Samoihin aikoihin ovat monesti hanget parhaimmillaan, joten liikkuminen on vaivatonta ainakin tasaisemmilla suoalueilla. Kevät on luonnossa aikamoinen näytelmä, jossa on dramatiikkaakin. Kun alkuun pääsee, niin rytinällä etenee, eikä vivahteita puutu. Silloin on sopiva hetki unohtaa ihtesä ja muu maallinen.

Katsella vain ja kuunnella. Mutta mitäpäs minä tässä höpisen, annetaan runoilijan selittää:

"Minä tunsin outoa riemua,
kun tuulia, tulvia nousi.
Minä huusin, kun lähtivät järvestä jäät.
Minä itkin, kun ilmojen siivekkäät
yli kylien soitellen sousi."

Einari Vuorela teoksessa Varjoleikit



6 kommenttia:

  1. Joutsenten näkemisessä on kerta toisensa jälkeen jotain kummaa taikaa. Ja varsinkin keväällä ensimmäisten näkeminen saa aikaan hurmostilan.

    Tämän päiväisellä rantakierroksella näin kevään ensimmäiset kanadanhanhet. Niitä on ollut jo toista viikkoa, ei vaan ole ennen sattumut miun kohalle. Vähän draaman poikastakin oli niihen kanssa. Pariskuntaa lähestynyt "kolmas pyörä" sai ns. lentävän lähdön. Samoin kävi joutsenten kohdalla.

    Isokoskeloiden määrä oli lisääntynyt. Urospuolisia yksilöitä oli huomattavasti eniten.

    Käpytikka piti melkoista meteliä katulampun päällä. Rummutus kuului "kaivolta kotiin."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingin isokoskelot taisivat juuri äsken vilahtaa telkkarissa kuuvven uutisten yhteyvessä.

      Maastoon on lähettävä rypemään lähipäivinä. Siellä alkaa olla vaikka minkälaista vitskuttajaa. hankiakin lupailivat lähipäiville tänne päin. Laavuilla aattelin istuskella, nuotiota polttaa.

      Poista
  2. EJ

    Yrjö Kokon Laulujoutsen käteen. Tuollon joutsenet olivat sormin laskettavissa eikä tahtonu löytyä Lapistakaan ollenkaan. Sitten miun serkun mies, muuan lappalainen sano Kokolle jotta lähepä hänen matkaasa. Kokko tais sillon olla siellä länsrajalla elukkaliäkärinä.

    Muuten Kokon 'Molli' on vallan mainiota luettavaa koiraystävästä.

    VastaaPoista
  3. Kokko teki melekosen tempun, kun pelasti joutsenen. Tuosta sukulaisestasi olisi mukava kuulla enemmänkin, mikä oli miehiään.

    Kokon kirjat ovat perusteoksia meille, joita nämä asiat kiinnostavat. Esimerkiksi Ungelon torppa kannattaa myös lukea.

    VastaaPoista
  4. EJ
    Laitan pitkän pätkän Kodin Pellervosta 12/2013, missä juttua Kokosta, laulujoutsenista ja Ungelon torpasta otsikolla 'Sydämeen pesiytynyt valo'.

    "Menin Kokolle saunaan Marianpäivänä ja silloin hän kertoi, että tämä on viimeinen vuosi, kun hän tulee hakemaan pesää. Sanoin silloin, että kyllähän se on helppo löytää, kun osaa vain kysyä oikealta ihmiseltä. Pesiä on useampia", kertoo Antti Palismaa, silloin vielä Antti Palojärvi. Elettiin vuoden 1949 kevättä.

    "Meijän kylällä kyllä tiedettiin pesistä. Mutta joutsenet saivat olla rauhassa. Niitä ei metsästetty."

    Tekivät valeporo-Petruksen, jonka sisältä voi kuvata joutsenparin touhuja:

    "Petrukseen käytettiin viisi pikkuporon taljaa, jotka ompeli käsi yhteen sisareni Erkunan Saara. Taljan alla oli puukehikko. Poron mettäpuolelle tuli isompi reikä ja toiselle puolelle tuli silmä kameralle. Kaulassa valeporolla oli poronkello. Kokko ja poliisi Sulo Rova kulkivat Petruksen sisällä."
    Saamelaissyntyinen Palismaa on ikänsä liikkunut metsissä ja tuntureilla yhdeksänvuotiaasta eikä ole tarvinnut karttaa tai kompassia.

    Se tuo Antti on siinä kirjassa Jouni, yhä elää huitelee Hetassa reilusti ysikymppisenä. Serkun mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päästiinkin ensikäin lähteille. Harvinainen haastateltava on ollut lehellä 2013.

      Poista