perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kielareita





Bittiparatiisin lompakon valtiatar tuli salaperäisen näköisenä kauppareissulta ja kysyi: "Ootko koskaan ajatellut kielenharjausta?"

Mikähän kompa Hällä nyt kielellä pyörii? Ettei vain suosittelisi kielenharjausta meille somelaisille?

"Oon minä noita sanoja yrittänyt pyöritellä, vain en oo harjaillut", vastasin ja rohmusin saksanpähkinätuomisia kourallisen suuhuni.

"Ei kun kielenharjausta, kato vaikka netistä."

Sieltähän löytyi runsauvensarvi aiheesta. Me naiset -lehessä oli joku laskenut, että hampaihen huoltamiseen menee 49 tuntia vuuvvessa eli kuusi työpäivää ilman lepotaukoja.

Kieliputsarilla pitäs lehen mukaan pinta puhistaa. "Jos kieli pysyy itsestään terhakan vaaleanpunaisena, putsaria ei tarvita." Siitäkös alako mulla kielen syynääminen. Toivottavasti ette pijä kuvaa liian raflaavana.

Olemassa on myös kielenkaapimia. Eessä on vaikea valinta, minkähän hankkis. Hän oli ostanut itelleen hammasharjan, jossa oli vastapuolella kieliputsari. Ei kyllä tarvihtis, niin on terhakan punainen. Paljon söötimmän valokuvan olis saanut.

Tuommonen otsikko on ihan vain sen tähen, kun on niin mukavan tuntunen sana. Opin sen parikymmentä vuotta sitten kuuntelemalla nuorison puheita. Pitkään tosin meni, ennen kuin tolokkusin, mitä se tarkoittaa. Ihan turha on etsiä kielari -sanaa Nykysuomen sanakirjasta vuodelta 1973. Monta muutakin sanaa nuorisolta opin, mutta kun tämä on perejulkaisu.

2 kommenttia:

  1. Ej
    taitaa olla samaa järkyttävää sanasarjaa kuin huunpurema.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huuta peittämään tarvitaan hitskuhihnaa, selitti muuvan tietävä napero.

      Poista