perjantai 31. maaliskuuta 2017

Miinusuutinen



Kun keväthangilla saa näpätyksi saukon sijasta kuvan villiminkistä, sen voisi kuitata vaikka miinusuutisella. Sellaisia tehtiin aikoinaan toimituksessa pienistä, vähäpätöisistä asioista, jotka eivät vaatineet ees otsikon sorvaamista. Riitti kun lauseen tai parin eteen laittoi viivan eli miinusmerkin tähän tapaan: - Tänä aamuna näin ilveksen jäljet.

Näitä käytettiin taittopaloina, jos lehen sivuille näytti jäävän aukkoja kirjoitusten väliin. Siinä mielessä miinusuutiset olivat merkittäviä. Ja ainahan niillä saattoi olla oma uutisarvonsa.

Illan katveessa toimittaja hieroskeli tyytyväisenä kämmeniään ja lausahti, että päivä on lehteä toimitettu, miinusuutinen kirjoitettu. Toiveikkain mielin ja vakain askelin hän suuntasi kulkunsa Jokelaan uusiin uutishankintoihin ja virkistäytymään. Niihin aikoihin toimittajan työ oli nykyistä vapaamuotoisempaa. Toisinaan tehtiin kuppia ja silviisii.

Illanistujaisista saattoi joskus tarttua hihaan isoa ja pientä lehteen pantavaa. Varsinkin pikku-uutiset olivat lukijatutkimusten mukaan hyvin luettuja. Kärjessä oli usein yksipalstainen, kaksirivinen otsikko "Mies hukkui Rääkkylässä" tai jotain vastaavanlaista.

- Varokaa heikkoja jäitä!


2 kommenttia:

  1. Kirjain kansiin/kirjokansiin sidot ja nidotut eivät taida olla nykyisin sen enempää suosiossa kuin tuottaviakaan, mutta pie nää muistukset tallessa: sanan ja kuvan sattuvuus...!!! Ollos hyvin, vanha mehästäjä-sannoin-

    VastaaPoista
  2. Mies HUKKUI Rääkkylässä. Kuvaamasi pikku-uutinen. Olin hurmelennolla Keski-Euroopassa, kuulin vasta kotiin palattuani: kollega; henkisesti; päivittäin teimme työtä yhessä: hiän, taittaja, mie paikallislehen toimittaja-. Kuva jotenkin vastaa tunnelmaan kun kuulin, ja tajusin: sinne jäille jäi hiän, immeinen-.

    VastaaPoista