maanantai 6. maaliskuuta 2017

Pilkkilammet




Näihin aikoihin talvesta on ollut tapana suunnata entistä tiiviimmin pilikille. Tahti vain kiihtyy kevättä kohti. Ne ovat aikaisen ylösnousun aikoja, sillä vastarannalla on oltava jo auringon noustessa.

Lapsuuskylän saloilla on parikymmentä pikkulampea, jotka olivat Reijolle ja minulle aikoinaan hyvin tähellisiä paikkoja. Oli vara valita. Satoja kertoja lie sinne hiihelty toivorikkaina. Harvoin palattiin pettyneinä.

Ahvenet kasvoivat näissä lampareissa uskomattoman kookkaiksi, jos pientäkin riitti. Ei ollut tavatonta, että liki kiloinen alkoi nujuuttaa vavan kärkeä. Ja yleensä oli kohta toinen kiinni.

Eihän niitä sillä tavalla joka kerta, johan siinä olisi mielenkiinto mennyt. Joskus jäätiin tietysti ilman ahvenia, mutta ei koskaan ilman saalista. Vähintään yhtä tärkeää kuin kalat oli luonnon katseleminen ja kuunteleminen. Pöllön huuto, tikan pärrytys ja tuulen suhina.


2 kommenttia:

  1. EJ
    'vastarannalla on oltava jo auringon noustessa'

    Siinä kiteytettynä olennaisin! Ensimmäisessä sanassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastarannan kiisket ovat aina poll... eikun pulleimpia ja panevat eniten hanttiin, mikä tuo mielekkyyttä kalastukseen.

      Poista