lauantai 25. maaliskuuta 2017

Romanit




Otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Aattelin kynäillä muistelupätkän romaneista, kun löysin Museoviraston kuvakokoelmasta heistä kuvan, jonka on ottanut Vahter Tyni Korpiselän Ägläjärvellä vuonna 1929. Mustalaisiksi heitä kutsuttiin tuolloin ja vielä lapsuudessanikin, mutta nykyisin on vakiintunut nimitys romanit.

Monet romanit viettivät vielä 1950-luvulla kiertelevää elämää. Heidän saapumisensa kylälle sähköisti oitis, kiirehin tarkkailemaan heijjän elämäänsä, joka vaikutti hyvin kiehtovalta hevosineen ja rattaineen ja isokokoisine koirineen. Viime mainittujen kulkemista kurinalaisesti rattaiden alla kummastelin aina, sillä kylän koirat vaelsivat laumoina pitkin raittia ja ärisivät vastaantulijoille, minulle etenkin.

Varsinaisesti leireilemässä nuotioilla en heitä nähnyt. Romaneilla oli tiettyjä taloja, jotka majoittivat yönseuvuksi. He kiertelivät kylällä tarjoamassa kahvipannun tinausta tai pitsikäsitöitä pientä maksua vastaan. Hevoskauppaakin tehtiin.

Näillä ihmisillä oli hieman erilaiset tavat ja vaatteet, tummempi iho sekä oma kielensäkin. Kaikki tämä herätti uteliaisuuven, halun tutustua. Lapset olivat vilkkaita ja kirkassilmäisiä, aina valmiita tekemään tuttavuutta. He lipsuttelivat keväthölseessäkin paljain kintuin, mistä olin kateellinen. Kun ite yritin samaa, käskettiin hakea koivunvitsa läheisestä puusta. Muutoin romaniheimoon suhtauvuttiin kotonamme asiallisesti.

Työ perinteiseen tapaan tai koulunkäynti ei tuohon aikaan juuri sitonut, he olivat vapaan tuntuista väkeä. Nykyään romanit lienevät enimmäkseen asettuneet paikoilleen valtaväestön tapaan. Rattaanpyörä ei enää pyöri, he liikkuvat yleensä autoilla, joitten kaupasta jotkut ovat kehitelleet itselleen ammatin.

8 kommenttia:

  1. Minua peloteltiin pentuna joskus sanomalla, että annetaan mustalaisten mukaan jos en oo kilttinä.

    Romaniäidille äitini antoi leipää. En muista äidilleni vai kelle hän oli sanonut "pää hyvä emäntä leipä kahtii ja anna molemmat puolet miulle".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus edelliseen: "paa hyvä emäntä..." jne.

      Poista
    2. Oppikouluaikaan minulla oli Tohmajärvellä onni pitää kortteeria talossa, johon majoittui romaneja joskus pitemmäksikin aikaa. Opin hieman tuntemaan heidän kulttuuriaan, jossa on hyviä ja huonoja puolia kuten meilläkin omassamme.

      Siinä oli jotain mieleenpainuvaa, että talon väki ja vieraat kunnioittivat toisiaan erilaisuudesta huolimatta.

      Eino Leinon sanoin paha ei ole kenkään ihminen, vain toinen on heikompi toista. Tämä pitää paikkansa niin kaaleitten kuin kaajeitten osalta.

      Poista
  2. Minunkin kotonani oli romaneja yövieraina lapsuudessani. He olivat myös äidin suosiossa, jota asiaa kovasti ihmettelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitisi on ollut ennakkoluuloton ja hyväsydäminen ihminen.

      Poista
  3. Mustalaisillahan sitä ennen peloiteltiin lapsia. Eikö vaan kerran Savikylän kaupalla romaninaiset tarttuneet siskoni tummaan lettiin ja kyselleet, että kenen tyttö sie olet? Saimme jalat allemme.
    Eihän ne naiset mitään pahaa tarkoittaneet, mutta....

    Muistelee Tellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuo ihme, jos pelästyy, kun tuntemattomat alkavat letistä kiskoa.

      Nykyisin vuorossa ovat maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat. Ihmetellen oon lukenut myös, miten saamelaisia syrjitään.

      Eipä siitä pitkä aika ole, kun karjalaiset evakot olivat ryssiä ja vaikka mitä. Onneksi haavat alkavat umpeutua siltä osin.

      Poista
  4. Minä tunsin myös kylältämme erään romaniperheen, erittäin kauniit ja hyvät muistot jäivät siitä mummosta. Hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa, mutta se sydämen sivistys ja ne ohjeet mitä antoi, kantavat monia vielä tänäkin päivänä. Tavat olivat erilaiset kuin meillä valkoisilla, miehet meni aina ensimmäisenä ruokailemaan. Kädet piti pestä kun tultiin sisälle ja ennen ruokailua, yövaatteissa eivät esiintyneet koskaan. Arvostivat vanhukisia.

    VastaaPoista