keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Talvimatkailua





Tokko lie miten muotia kotiseutumatkailu itärajan taakse nykyisin. Jotenkin on jäänyt sellainen käsitys, että sinne suunnataan lähinnä valkovuokkojen kukkiessa ja käen kukkuessa. Silloinhan tunnot ja maisemat ovat herkimmillään.

Jossain 1990-luvun alkaessa, Neuvostoliiton vejellessä viimeisiään ja Venäjän aloitellessa, oli Karjalan matkailuviranomaisilla joitakin yrityksiä kehittää myös talvimatkailua. Rajan takana kävi kutsuttuina esimerkiksi suomalaisia moottorikelkkaporukoita.

Eräällä semmoisella reissulla olin minäkin kameran kanssa. Ajaa huristeltiin kuin herrat pitkin maantietä Sortavalaan, jossa pyyhällettiin kaupungin katuja pitkin Laatokalle (yläkuva) ja Valamoon asti.

Isännät syöttivät ja juottivat ja toivoivat vastavuoroista ystävyyttä Suomen puolella. Mieleenpainuva reissuhan se oli. Monta asiaa piti äkkipäätään ihmetellä, kun elämänmeno oli uuvvenlaista suomalaiseen verrattuna.

Eräs matkalainen löysi rakennuksen, joka oli ollut hänen vanhempiensa koti ennen sota-aikaa (alakuva). Siellä asuttiin yhä.


2 kommenttia:

  1. Erkki: nuo tuon ajan "suojasään" muistot/muistelukset jonnain päivänä arvossaan. Oli raja. Joka ylitettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset rajan takana ovat parasta. Olkoot systeemit mimmosia hyvänsä, kanssakäymisen toivoisi jatkuvan entistä vapaampana.

      Poista