lauantai 11. maaliskuuta 2017

Tarkastuksia






Kansakoulussa 1950-luvulla oli tapana, että opettaja piti yllätystaskutarkastuksia. En tiijjä, mistä syystä. Varsinkin pojat kiemurtelivat, kun hän komensi tyhjentämään taskut pulpetin kannelle. "Viimeistä kapinetta myöten!"

Kovettuneet eväspalaset eivät vielä suurta hilpeyttä aiheuttaneet, puutussari herätti jo yleistä mielenkiintoa.

Joskus pulpetille kertyi runsas anti, kaikki yhen pojan taskusta. Pari pistoolin hylsyä (isä lahtasi kylän sikoja), ehjä variksen muna (opettaja ihmetteli), muttereita ja vääntyneitä nauloja, puisesta ompelurullasta väsätty hyrrä, isokokoinen nappi, ruostunut linkkari, jota oli yritetty rasvata...

Yleensä tarkastukset päättyivät opettajan päivittelyyn, että kampa ja nenäliina löytyivät vain parilta tytöltä. "Ensi viikolla teillä pitää jokaisella olla nämä siisteysvälineet", kansankynttilä (mies) määräsi harppoen pulpettirivien välissä käit selän takana.

Melko toivotonta oli sivistystyö tuolloin korpikylässä. Mitähän nykyisin löytyisi hesalaisen koulun oppilailta?

Kuvaan tyhjensin pilkkihaalarini taskut, hieman sensuroituna.

2 kommenttia:

  1. EJ
    arvelin jotta meikkilaukkus.

    Ei tohtinu niin vaan enää viime vuosina oppilaihen pussukoita tarkastella intimiteettisuoja paino päälle.

    Kerran Kitteen yläasteella - sielläi tuli pyörittyä - sattu semmonen tapaus, jotta joku pojankossi oli minkälie koiranpommin räjäyttäny pianon sisällä, ja kun Rami-rehtori otti sitten puhutteluun asianomaisen, tämä nosti vastalauseen:
    - Näytäpä pykälä missä sanotaan jottei piano saa räjäyttää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tuo intimiteettisuoja aika metka. Ei oo meilläkään ilmakuvakauppiaita näkynnä sen jäläkeen, kun tarjosivat pihapiiristä kuvaa, jossa emäntä rellotteli vähissä kamppeissa aurinkoa ottamassa. Ilimasin antovat, kun rupesin intimiteetistä huastelemmaan.

      Poista