keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Niittykukkia



Pyöräillessäni erään kerran Viikissä niittyjen kukkarunsautta ihaillen, mielessäni alkoi soida laulun säe ”Niittykukkia poimin vain sulle, niiden väri niin lempeä on…” Lempeimmistä lempein on lemmikki. Kukan nimi on useissa kielissä ”älä unohda minua” esim. ruotsin förgätmigeij. Suomessa on toisinaan puhuttu myös orpolapsen kukasta.

Keski-Pohjanmaan maakuntakukan kissankellon väri on suorastaan taivaallinen. Sama sinisen sävy ja muoto on myös huomattavasti kookkaammalla kurjenkellolla. Kohdalleni osui joskus takavuosina taiteilija Riikka Juvosen maalaama kissankello kortti, jossa oli teksti ”Anna kissankellon näyttää aikaa.” Tämän päivän kiireisille ihmisille tekisi hyvää joskus ottaa vaikka vain yhdeksi päiväksi ajannäyttäjäksi kissankello.

Ketoneilikkaan ei voi olla ihastumatta. Tarkkaan katsottaessa sen punaisissa terälehdissä on havaittavissa pienipiirteistä valkeaa kirjailua. Ikään kuin niihin olisi ripoteltu pölysokeria. Ketoneilikka oli sata vuotta sitten yleinen kasvi ahojen ja ketojen Suomessa. Tämä valloittava kaunokainen ihastuttaa kukinnallaan asuinalueeni rantaniityllä. Siihen se on kylvetty kaupungin puutarhurien toimesta.

Otan tähän ryhmään vielä kirjopillikkeen, jota pidetään kiusallisena rikkaruohona. Lapsena nypin kirjopillikkeen kukkia irti. Kun laitoin pienen pillikkeen huulien väliin ja puhalsin, niin useimmat pillikkeet soivat. Vaan mikä siinä on kun eivät soi enää? Olen kokeillut monta kertaa ja aina sama juttu – kuuluu vain tuhahdus.

Lukijani, saatko sinä pillikkeen soimaan?

Lissu

3 kommenttia:

  1. Siperiasta vyöryy kuulemma kylmää lähiaikoina. Täällä kukkien keskellä on hyvä käyvvä lämmittelemässä.

    VastaaPoista
  2. Meillä on kipakka pakkanen, joten niittykukat sopivat
    hyvin tuomaan lämpöistä tunnelmaa. Eero lauloi Niittykukkia
    silloin tällöin karaokessa.

    VastaaPoista
  3. Kivoja muistoja noista tulee. Kiitos! Hyvät kuvat!

    VastaaPoista