tiistai 20. helmikuuta 2018

Rinkelipäivä



Suunnilleen kerran viikossa meillä on rinkelipäivä. Puu-uunin lämmössä paistuvat silloin rapeakuoriset vesirinkelit. Osa tulee syötyä jo lämpimäisinä. Loput katoavat pakastimesta, kun tulee perillisiä käymään.

Syntymäkylässäni vaikutti aikoinaan kauppias nimeltä Humu Hämäläinen, jonka kyläpuodista sai erittäin hyviä vesirinkeleitä. Niitä tultiin varta vasten  hakemaan kauempaakin.

Muutaman kerran naapurin isäntä vasiten lähetti minut polkupyörällä hakemaan näitä herkkuja. Matkaa oli viisi kilometriä. Palkkioksi sain - rinkelin.

En paljasta meijjän valmistusohjetta. Kukaan ei tiennyt tarkoin Humunkaan reseptiä. Koiranleuat vinoilivat, että kauppiaan lapset alustavat taikinan polkemalla jaloillaan. Eihän siinä tietenkään ollut mitään perää. Taisi olla kilpailevien liikkeitten juoruja. Kylässä oli muinoin kolme kauppaa, Humun lisäksi Sisä-Karjalan ja Yhteishyvän myymälät. Nyt ei ole yhtään. Kissahoitola ja kirpputori vissiin löytyvät.

EJ

3 kommenttia:

  1. Ovatpa rinkelit herkullisen näköisiä, melkein tuoksu tulee
    tänne asti.
    Humu Hämäläisellä kävivät leipojat minun lapsuuskotini naapurista.
    Olivat Könösiä, samoja kun ne kuuluisat harmonikan soittajat.

    VastaaPoista
  2. Tätini osasi tehdä herkullisia vesirinkeleitä.
    Ensin ne keitettiin vedessä, sitten paistetttiin
    uunissa. Sain reseptin mutta, mutta....

    VastaaPoista
  3. Herkkuva ovat vesirinkelit. Sain aina vesirinkelin, kun
    vein postin naapurin yksinäiselle miehelle Jussi Pitkäselle. Kun sitten Jussi vanheni eikä pystynyt perunan panoon, niin menimme velipoikien kanssa kylvämään ja peittämään perunat. Palkkioksi saimme Jussilta kahvit, ja mitäpäs muuta kuin vesirinkelit.

    VastaaPoista