perjantai 2. maaliskuuta 2018

Jälkiretki


Opettaja oli tuonut kameran kouluun. Luokka lähti aamulla jälki- ja jätösretkelle läheiseen metsikköön. Oli varustauduttu muovipusseilla ja kiikareilla. Joillakin oli eväspalaset mukana.

Ensimmäiseksi huomattiin jäniksen aterioineen kaatuneen haavan luona. Siihen oli muodostunut polkuja ja papanoita oli ympäriinsä. Opettaja nappasi mukaan kalutun oksan ja muutamia papanoita, jotka kiinnitettäisiin liimalla jätöstauluun.

Mentiin metsätietä eteenpäin ja huomattiin, että orava oli hypännyt alas puusta ja jäljet johtivat toisen puun rungon luo.

Joku oppilaista hihkaisi, kun kuusen oksa heilahti ja oravan tupsukorvainen pää pilkisti oksien lomasta.

Jossakin nähtiin suuri kasa käpyjen jätteitä. Opettaja sanoi, että kysymyksessä on tikan paja. Tikka kantaa kävyt samaan paikkaan, jossa se saa ne kiinni oksan haaraan ja kaluaa niistä siemenet.

Tultiin järven rantaan. Opettaja antoi lasten kiikaroida järvelle ja katsella rannoilla olevia kesämökkejä. Kun oli ollut Petrin vuoro tarttua kiikariin, hän huudahti: ”
Tuolla on hevonen!”

Opettaja ei ollut uskoa silmiään. Saaren rannassa, metsän rajassa, oli todellakin jokin suuri eläin. Kiikarilla sen näki selvemmin. Sarvikruunusta ei voinut erehtyä. Kysymyksessä oli hirvi. Monet ehtivät nähdä hirven kiikarilla ja kaikki näkivät, miten se juoksi niin, että lumi vain pöllysi, salmen yli mantereen puolelle.

Luokassa tehtiin jätöksistä taulu. Kun liima oli kuivunut, taulu nostettiin seinälle. Alaluokkalaiset kävivät ”retkellä” tutustumassa neljännen luokan luontotauluun. Myöhemmin, kun opettajan näppäämät kuvat valmistuivat, käytiin vielä yhdessä läpi retken tapahtumat. Opettaja sanoi, että ihmisen pitää aina muistaa luonnon tarjoamat mahdollisuudet. Luonto on ihmisen ystävä.

Jouko

2 kommenttia:

  1. Minä kaipailin meidän tikkoja, joita ei ollut näkynyt
    näreessä ja sähkötolpassa aikoihin. Tänään niitä oli
    sitten kaksikin tikkaa. Kerran näin kiihtelysvaaralaisessa
    metsässä valkoselkätikan. Kuinka paljon niitä lienee näillä
    nurkilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoselkätikan näkeminen Kiihtelysvaarassa on melkein kuin lottovoitto, vaikka ne ovatkin hieman lisääntyneet ja alkaneet vakiinnuttaa asemaansa. Asiaa voisi yrittää tsekata vaikka täältä:

      http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/valkoselk%C3%A4tikka

      Orava alkaa olla harvinaisuus, jos tämä meno jatkuu. Vielä viime talvena niitä oli meijjän ikkunan alla kymmenkunta, nyt kipelehtii kylmissään enää yksi.

      Poista