keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kahden kirkon kylä



Lapsuuskylä 6

Hoilola oli vielä sotien jälkeen melko täysin ortodoksikylä. Evakosta palaili Korpijärven ympärille puolentuhatta asukasta.

Kun oli eletty jokunen aika, tuli Hoilolasta harvinainen kahden kirkon kylä. Miksi? No, mikäpä mie oon sitä ätväilemään. Ensin kohosi 40-50 -lukujen vaihteessa luterilainen "rajaseutukirkko" amerikkalaisten lahjoitusvaroilla, vuosikymmen myöhemmin ortodoksinen (kuvassa).

Asukkaille kaksi uskontoa ei tuottanut ongelmia, he kävivät kummankin tilaisuuksissa tahi olivat käymättä. Ortodoksiset kirkonmiehet korkeintaan varoittelivat kinkereillä, että pitäisi pysyä uskossa lujana.

Lapsuudessa melkein jokaisen asumuksen nurkassa oli ikoni. Se oli arkipäiväinen asia, kuului sinne itsestään selvyytenä, eikä siitä osattu tehä numeroa.

Vielä 50-luvulla riitti väkeä nuorten kerhossa, jota pyöritettiin ortodoksien nimissä. Jäsenkirjoja ei kyselty. Taloissa ja tölleissä pidetyissä kerhoilloissa oli tungosta, toisinaan piti sylikkäin istua. Kotimatka venähti joskus aamuyön puolelle, eikä silloin puhuttu uskonasioista.

"Suuri rakennemuutos" on koetellut kuin sodat ikään. Hoilolasta on tullut alle sadan enemmän tai vähemmän iäkkään kylä. Asukkaat ovat opetelleet elämään Joensuun laita-alueella.

Osa 1

EJ

1 kommentti:

  1. Rovasti Erkki Piiroinen, Joensuun entinen kirkkoherra omisti muistelmissaan viisi sivua Hoilolalle otsikolla "Tynkä-Korpiselän vireät ortodoksit". Piiroinen johti Ortodoksisen Nuorison Liittoa (ONL) vv. 1945-55.

    "Jouduin usein vierailemaan siellä, vireät kerhot ja tiistaiseura järjestivät monenlaisia tilaisuuksia, joihin minua ahkerasti kutsuttiin. Linja-autolla pääsi Öllölään, josta jatkoin matkaa polkupyörällä tai suksin 10-20 kilometrin matkan. Kylän nuoret olivat Korpiselän runonlaulajien perinnön vaalijoita, hyviä laulajia ja niin asiaan innostuneita, että ohjasin heitä ilomielin."

    Piiroiselle oli jäänyt erityisesti mieleen juhla, jossa eräs kerholainen esitti kalevalan runomitalla kirjoittamansa kronikan kerhon hauskoista ja vakavista harrastuksista. "Mukana ollut arkkipiispa Herman innostui pitämään erittäin sydämellisen puheen rajalla eläville Karjalan nuorille, joilla on monia hyviä harrastuksia rikastuttamassa heidän ja kotiseutunsa elämää."

    VastaaPoista