torstai 22. maaliskuuta 2018

Kaksi kirjaa


Luin äskettäin kaksi sotakirjaa, Erich Maria Remarquen  Länsirintamalta ei mitään uutta (1929) ja Viljo Sarajan Lunastettu maa (1940). Molemmissa kerrotaan nuorista sotilaista, melkein poikasista, taistelurintamilla.

Remarquen miljoonia myynyt teos on ensimmäisen maailmansodan tapahtumista, Sarajalla talvisodan kuvaus, joka voitti suomalais-amerikkalaisen kirjoituskilpailun. Tutkijat ovat väittäneet Sarajan plagioineen Remarquen teosta.

Viitteitä tuollaisesta löytää, mutta ajattelin samalla, tokko sillä tässä tapauksessa on paljon merkitystä. Kirjat ovat tasollisesti kuin eri planeetoilta.

Remarquen kirjassa nousee vahvasti esiin pasifistinen tendenssi. Sitä ei juuri lainkaan toitotella, mutta lukija aistii sen rivien välistä. Ei ihme, jos natsi-Saksa laittoi teoksen roviolle.

Sarajan talvisota on nähty paljolti valistusupseerin silmin. Sellaisenakin hän toimi. Paikoitellen propagandan luonteinen teksti on tympeää luettavaa siksikin, että uskontoa käytetään keppihevosena monelle asialle. Nämä seikat lienevät olleet ajan hengen mukaisesti plussaa, kun sotakuvauskilvan voittajaa seulottiin.

Kirjat sattuivat lukupöydälleni mielenkiintoiseen aikaan, sillä olen seurannut uutisia Maanpuolustusyhdistyksen antamasta koulutuksesta alaikäisille. Mistä ihmeestä siinä touhussa lienee kyse?


EJ

4 kommenttia:

  1. EJ

    ei oo Huovisen Rauhanpiippua parempaa pasifistista kirjaa.
    Käytin sitä jonain vuona rauhankasvatusmateriaalina pikkuoppilaille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuosikausia rintamalla rähjääntynyt isäni suositteli myös Rauhanpiippua luettavaksi heti sen ilmestymisen jälkeen.

      Aika hyvä on myös Huovisen "Sinisilmäinen ohjus" (2003). Sen lopussa kirjailija luo katsauksen suomalaiseen sotakirjallisuuteen.

      Talvisodan jälkeen julistetusta sotaromaanikilpailusta hän toteaa, että "Pentti Haanpää ei voittanut, mutta palkittiin. Haanpään Korpisotaa olisi saanut vaikka voittaakin." Sarajan nimeä Huovinen ei edes mainitse.

      Haanpää julkaisi 1942 novellikokoelman Nykyaikaa, jossa otetaan kantaa jatkosotaan, salamasotaan, Suur-Suomeen ja saksalaisten sotataitoon. "Rohkea kirjallinen teko niinä aikoina. Ihme että se sai ilmestyä. Se tuli juuri oikeaan aikaan eikä jälkiviisautena", kirjoittaa Huovinen.

      Poista
    2. EJ
      Noitaympyrän ilmestyttäminenpä teki jo tiukkaa, kun siinä ruodittiin näitä luakkosia. :)

      Poista
    3. Korpisotaa päästi Haanpään pannasta, jonka aiheutti Kenttä ja kasarmi, tietää Huovinen.

      Poista