tiistai 13. maaliskuuta 2018

Kukot



Kukossa on leipä ja särvin samassa paketissa. Siitä syystä kukko on ollut aina suosittu eväsruoka savottaan, markkinoille, ”rahin ajoon” tai ajokarjan kuljetukseen. Lämmin kukko oli myös aina leipomispäivän lämmin ruoka, siis arkiruokaa parhaimmillaan.

Vanhan ajan kukossa oli aina hapankuori, täytteessä oli sitä enemmän vaihtelua. Nykyäänkin käytetyn lihan, kalan, lantun ja perunan lisäksi täytteenä on ollut naurista, kaalia, sipulin lyökkejä, sieniä, sillinpäitä, oravanlihaa, pässin kiveksiä, ”uvarta”, lihaputsin suolavettä – ja lunta. Kaksi viimeksi mainittua kertovat äärimmäisen puutteen keskellä kukkineesta mielikuvituksesta. Köyhät kerjäsivät taloista lihansuolaveden möyhyä ja tekivät tästä kukkoa. Lumikukon täyte oli nimensä mukaan lunta, suolaa mausteena. Lumen avulla kukko oli helppo ummistaa ja sisus oli kukkomaisen kostea. (Pohjois-Karjalan Martat)

Lapsuuskodissani äiti leipoi kukon tavallisesti hapanleipätaikinasta. Joskus harvoin hän saattoi leipoa myös kukon rieskakuoreen. Kukon valmistus: hän taputteli leipätaikinasta 1-2 sentin paksuisen soikean levyn. Täytteet aseteltiin levyn keskelle kerroksittain; viipaloidut lantut tai perunat, nämä usein etukäteen haudutettuina, liha paloiteltuna. Kerrosten väliin ripoteltiin suolaa. Täytteet koottiin niin suureksi keoksi, että kukkolevyn laidat juuri yltivät yli. Kukko ummistettiin huolellisesti ja silitettiin sileäksi. Jotta saumasta tuli tiivis, kasteltiin käsi vedessä ja siveltiin liitokset märällä kädellä.

Oma kukkotaikina

Tässä eräänä päivänä päätin leipoa kukon, kun puulämmitteinen uuni lämpiää näin pakkasella päivittäin. Kukkotaikina poikkeaa äidin leipätaikinasta, mutta hyvänmakuinen tämäkin oli. Lantun vähyyden vuoksi lisäsin perunaa.

4 dl piimää tai vettä
3 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
25 g hiivaa
1 dl öljyä
ruis ja vehnäjauhoja

Täyte: 750 g lanttua (siirappia ja suolaa)
400 g sianlihaa
150 g sian kylkisiivuja
suolaa
kukkolevylle puoli kourallista riisiä sitomaan kosteutta

Ruskistus 225 -asteisessa uunissa kunnes kuori saa kauniin värin. Sen jälkeen kukko otetaan uunista ja pinta voidellaan voilla sekä kääritään kosteaan voipaperiin ja kaksinkertaiseen foliopaperiin. Haudutus uunissa matalammassa lämmössä 2-3 tuntia, jonka jälkeen se saa vetäytyä vielä ½ tuntia.

Maikki

4 kommenttia:

  1. Rajavartiosto kokeili aikoinaan, olisiko kukosta sissimuonaksi. Ei se kuitenkaan tainnut vakiintua jatkuvaan käyttöön.

    Meillä tehhään paraastaan ahvenkukkoja, kun pikkukalaa kuhahtaa katiskaan keväällä. On siinä sepominen, mutta kannattaa.

    VastaaPoista
  2. Kalakukkoa täytyy minunkin kokeilla, kun tuo leivinuuni
    on mielestäni sähköuunia parempi tässä kukon paistamisessa.

    Kukkoa tulee ostettua silloin tällöin kaupasta, kun sieltäkin
    saa maukkaita.

    Tässä minun ohjeessa tuo öljy ja kaurahiutaleet tekevät sen,
    että kukosta ei tule kovakuorinen.

    VastaaPoista
  3. Näin talvisodan päättymispäivänä tulee mieleeni erään viisilapsisen pälkjärveläisperheen 9-vuotias esikoinen,joka aloitti evakkomatkansa lämmin lanttukukko repussa.

    VastaaPoista