sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Lasikiviä


Kuvat Matti H

Utran historian kulta-aikaan 1800-luvun lopulla kuului myös lasitehdas. Lapsuudessani ihmiset puhuivat vielä Lasikonrannasta, vaikka viimeisetkin osat lasitehtaasta olivat palaneet jo 1900-luvun alkupuolella. Lasikonrannassa oli Utran ja Savikylän yhteinen pyykkilaituri ja lehmien yhteislaidun.

Varsinkin kaikki minua vanhemmat ja nuoremmatkin lapset tiesivät lasikivet. Ne tunnettiin Lehmossa ja Mutalassa saakka, ja sieltä tehtiin vielä viisikymmentäluvullakin aarteenetsintäretkiä entisen lasitehtaan lähialueille.

Lasikivet olivat tuotannossa tähteeksi jäänyttä, jäähtynyttä ja kovettunutta massaa, väriltään useimmiten tummanvihreitä. Mutta toki kirkkaitakin löytyi, esimerkiksi hennon turkoosinsinisiä. Kooltaan möykyt olivat useimmiten lapsen nyrkin kokoisia, joskus hieman suurempia.

Meidän pelloillammekin lienee ollut lasimassajätteen kaatopaikka, sillä kiviä löytyi melko paljon vielä viisikymmentäluvulla. Varsinkin silloin kun pellot kynnettiin uudelleen. Lasikiviä voi kerätä kynnöksen vaoista melkein kuin perunoita.

Olin saanut Mari-mummolta pienen, käytöstä poistetun, pyöreäpohjaisen rautapadan. Se oli mitä mainioin aarrearkku. Lasikivet säihkyivät kukkuroillaan sysimustassa padassa kuin jalokivet - ainakin minun mielestäni.

Aarteethan täytyy aina piilottaa. Niinpä piilotin lasikivipatani ulkoportaiden alle. Luulin sen olevan varmassa turvassa. Vaan eipä ollutkaan! Isä oli kolunnut jotain portaiden alla ja löytänyt padan. Lasikivet eivät hänelle varmaankaan merkinneet mitään. Niinpä hän heivasi kivet tonttimme ulkopuolelle metsään ja otti padan maalauspurkikseen.

Tapaus jäi kaivelemaan mieltäni, mutta en lähtenyt enää etsimään aarteitani raja-aidan takaa. Mutta luulenpa melkein, että nämä kuvissa olevat lasikivet saattavat olla juuri niitä "patakiviä". Veljen tytär oli löytänyt ne samoilta paikkeilta, jonne isäni ne aikoinaan heitti.

Veljeni kertoi myös, että heidän koulunsa (Utran puukoulu) oli opettajan johdolla etsiskellyt maastosta Utran lasitehtaan tekemää ehjää lasipulloa. Sellaista ei ollut aikaisemmin löydetty ja museovirasto oli luvannut löydöstä palkkion. Koululaiset olivat löytäneet kuitenkin vain särkyneitä pulloja ja lasinsirpaleita.

Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea Utran lasitehtaan historiasta netistä. Sieltä löytyy myös seikkaperäinen selostus lasitehtaan paikannuskaivauksista vuodelta 2010.

Kerrottakoon lopuksi, että Utran pystyhirsikirkon taidokkaat lasi-ikkunat ovat paikallisen lasitehtaan tuotantoa. Onneksi ne ovat säilyneet muistona ajalta, jolloin Utrassa oli belgialaisia, hollantilaisia, ruotsalaisia ja muitakin kansainvälisiä lasimestareita ja lasinpuhaltajia.

Ride



3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista historiaa nuo lasikivet. Samaa on sanottava OTK:n tikkurasiasta.

    VastaaPoista
  2. Kauniit lasikivet ja mielenkiintoinen historia on tällä
    Utralla.

    VastaaPoista
  3. Nuo olis nykylapsille aarteita. Hieno juttu.

    VastaaPoista