sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Leikkimökki


Kuvat Matti H
"Leikkimökin päällä on ennätysmäärä lunta. Sitä ei pääse pudottelemaan, sillä sireenipensaan ja aitapensaan oksat ovat jäätyneet lumen sekaan. Toivottavasti rakenteet kestää. Korjasin ne 2000-luvun alussa ja laitoin peltikaton." Näin kirjoitti velipoika saatekirjeessään samalla kun lähetti oheiset kuvat.

Isä rakensi kyseisen leikkimökin nuorimmalle sisarelleni 60-luvun alkuvuosina. Osaksi varmaan siksi, että me muut sisarukset olimme niin paljon vanhempia, ettei meistä ollut hänelle leikkikaveriksi.

Leikkimökki oli alkujaan keskemmällä pihaa, niin että keittiön ikkunasta voi seurata sen tapahtumia. Mummon vanhat astiat joutivat mökin astioiksi, tuolloin ei vielä osattu arvostaa Arabian posliinia.

Naapurin tytöt olivat jo aikuisiässä, mutta heidän vanha, harmaantunut leikkimökkinsä nökötti töyrään alla, matalan puron varrella. Puroja näkee nykyisin harvoin, mutta lapsuudessa niitä tuntui solisevan joka kulmalla. Usein menimme naapuriin vain nähdäksemme leikkimökin sisältä. Siellä oli pieniä, läkkipellistä tehtyjä astioita, joita saimme hypistellä. Leikkimökkiin voimme kurkistella vain silloin kun isäntä ei ollut kotona, ehkä hän pelkäsi, että rikomme siellä jotakin.

Jynkässä asuvalla luokkakaverillani Pikellä oli myös leikkimökki. Syksyllä heti koulun alettua hän kutsui kaikki neljännen luokan tytöt syntymäpäivilleen. Äiti ei olisi laskenut minua monen kilometrin päähän, sillä kotona olisi ollut lapsenlikan hommia. Niinpä päätin karata.

Tietenkin omatunto kolkutteli, enkä päässyt juhlatunnelmaan lainkaan. Pike oli järjestänyt tarjoilut leikkimökkiinsä. Jostain syystä tytöt rupesivat kiusoittelemaan minua eräällä pojalla. Pahoitin mieleni niin, että jätin juhlat sikseen ja juoksin koko matkan kotiin. Vaaran rinteet olivat punaisenaan puolukoita, mutta en malttanut pysähtyä niitä poimimaan. Kotona nuorempi sisko mutusteli onnellisena makeisia karkkipussista. Oli saanut pussin äidiltä palkaksi lapsenhoidosta.

Lapset kyllä keksivät mieluisia leikkipaikkoja, vaikka leikkimökkiä ei olisikaan. Mummolassa yksi suosikeistamme oli ulkohuuska. Ulko-oven edessä oli portaana pyöreä myllynkivi. Sisäpuolella noustiin vielä muutama porras ylemmäksi ja tultiin väliseinän jakamaan tilaan. Toinen oli miesten ja toinen naisten puoli. Molemmilla puolilla oli kaksi kannellista istuinpaikkaa aikuisille ja kaksi matalammalla olevaa lapsille. Lattialla oli räsymatto ja seinämällä pieni ikkuna valoa antamassa. Ihan siisti leikkipaikka se oli, mutta ei taitaisi nykyisin saada hygieenikkojen hyväksyntää.

Olkaatte varovaisia niiden katolla kiipeilyjen kanssa! Eräällä tutulla oli kylki monta kuukautta kipeänä, kun oli luiskahtanut lunta pudottaessaan seinänvierustalla olleen koirankopin päälle. Onneksi koira ei ollut kopissaan.

Ride

4 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä, lähenpä putsaamaan koirankoppien katot.

    VastaaPoista
  2. Mun lapsuudessa ei ollut koko kylällä kellään leikkimökkiä.

    Kesällä leikkimökin korvikkeita rakennettiin vinteille ja navettaan pestyihin vasikan karsinoihin.

    Ja oli mulla käytöstä pois jäänyt savusauna leikkimökkinä sillai, että tein siellä purkkeihin keitoksiani vedestä, hevinhierakasta ym. kasveista.

    VastaaPoista
  3. Jälleenrakennusvaiheessa rakennustarvikkeet olivat
    niin kortilla, ettei kenellekään tullut mieleen
    tuhlata niitä leikkimökkeihin. En minäkään muista
    Utrasta kuin nuo kaksi, joista kerroin.

    Kuis EJ:ltä onnistui koirankoppien putsaus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengissä ollaan, vaikka flunssapihinä kuuluu vielä.

      Poista