lauantai 17. maaliskuuta 2018

Lukkarin vaimo




Sukupolvien ketju, osa 4

Seuraava lenkki sukupolvien ketjussa on Anders Cajanderin ja Helena Sylvesterin esikoistytär Brita Cajander. Hän syntyi Tohmajärven Jouhkolassa 1712. Vartuttuaan iässä ja armossa, Brita avioitui kuusi vuotta itseään nuoremman Jaakko Jaakonpoika Myllerin kanssa. Jaakko oli Tohmajärven lukkarin, Jaakko Henrikinpoika Myllerin poika. Britalle ja Jaakolle syntyi vuosina 1743 – 1754 kolme poikaa ja yksi tyttö. Tytär menehtyi kolmen vuoden ikäisenä punatautiin ja hänet on haudattu Tohmajärven kirkon lattian alle. Kiihtelysvaaran lastenkirjaan perheelle on merkitty Tohmajärvellä 1735 syntynyt tytärpuoli. Hän oli Brita Cajanderin avioton lapsi, jonka isää ei ole kirjoihin merkitty.

Britan puolison, Jaakon isä, oli tullut Pohjanmaalta 1700-luvun alkupuolella lukkariksi Tohmajärvelle. Hänen mainitaan olleen entinen porvari ja hän oli lukkarinvirassa vuoteen 1740. Jaakko sai valtakirjan lukkarin virkaan isänsä jälkeen. 1750-luvun vaihteessa Jaakko muutti Kiihtelysvaaran kappeliseurakunnan lukkariksi, sillä emäseurakunnassa hänet oli katsottu kelvottomaksi hoitamaan lukkarin virkaa kovan juopottelun takia, mistä syystä hänet erotettiin vuonna 1749. Jaakko sai pitää virkansa kappelin puolella vanhan isänsä ja appensa, kappalainen Anders Cajanderin ansioiden takia. Kiihtelysvaarassa perhe asui Palolla.

Jaakko ei päässyt paheestaan Kiihtelysvaarassakaan, vaan oli poikkeuksetta vahvassa humalassa niin jumalanpalveluksissa kuin pitäjänkierroillakin. Pitäjäläisten ja papiston sietokyky loppui viimein ja Jaakko erotettiin vuonna 1756, vaikka hän puolustautui sanomalla, ettei koskaan ollut juonut enemmän kuin oli tarpeen. Hammaslahden ja Kiihtelysvaaran kylät velvoitettiin antamaan ylläpidon entiselle lukkarille eli hän säilytti lukkarinoikeutensa näissä kylissä, mutta menettäisi nekin, jos vielä esiintyisi julkisesti humalassa. Seurakuntalaiset näyttävät ymmärtäneen kirkonpalvelijain kohtuullisen viinankäytön, sillä vahvistihan moni sanankuulijakin itseään viinalla ennen jumalanpalvelusta, mutta jatkuva humalassa esiintyminen oli liikaa. Lopullisesti kiihtelysvaaralaiset pääsivät Jaakosta eroon 22.5.1763, jolloin lukkariksi valittiin raitis ja hyvätapainen entinen Pälkjärven lukkari.

Brita Myller kuoli 19.4.1780. Hän oli kuollessaan 68. vuoden ikäinen. Kuolinsyyksi on merkitty halvaus. Jaakko kuoli pari vuotta myöhemmin vesitautiin 64. vuoden ikäisenä.

Kiihtelysvaaran ensimmäinen kirkko, Pyhän Marian kappeli, rakennettiin 1680. Kirkko säilyi 1700-luvun sodista vahingoittumattomana, mutta aika rappeutti ja lahotti puista rakennusta. 1750-luvulla kappelikirkko oli niin huonossa kunnossa, että sen pelättiin kaatuvan rajuilmalla kirkkoväen päälle. Kiihtelysvaaran nykyinen kirkko, Jumalan silmän kirkko, valmistui 1770, kymmenen vuotta ennen Britan kuolemaa. Se on vanhin alkuperäisessä asussaan säilynyt pohjoiskarjalainen kirkko. Minulle tämä kaunis, paanukattoinen puukirkko on lapsuuteni kotikirkko.

Lähteet: Vanhan Tohmajärven historia, Kiihtelysvaara ennen ja nyt sekä Myllerien sukukirja.

Osa 5

Osa 1

Lissu

2 kommenttia:

  1. Vaikuttava sukutarina. Noissa kirkon maaluksissa näkyy pälkjärveläisen Sakari Vuojolaisen siveltimen jälki. Se oli
    muistaakseni 1980- luvun alku, kun uusivat tuonkin paanukaton.

    VastaaPoista
  2. "Ei juonut enempää kuin oli tarpeen." Aika mielenkiintoinen puolustautuminen.

    Aikoinaan perehdyin paloviinan historiaan. Aikakirjat tiesivät kertoa, että 1700-luku oli vaiherikasta aikaa Ruotsin valtakunnan paloviinapolitiikassa. Erilaiset määräykset seurasivat toisiaan tiheään ja menivät äärimmäisyydestä toiseen. Vuosisadan puolivälissä oli muutaman vuoden kieltolaki, jolloin kahvikin oli kiellettyjen aineiden listalla. Kiteen kappalaisen leski sai sakkoja, koska oli salannut viinapannunsa, joita kerättiin varastoihin mm. kirkkoihin.

    Sitten luotiin kruununpolttimojärjestelmä ja menekin takaamiseksi jokaiseen pitäjään määrättiin perustettavaksi ainakin yksi kapakka, suurille paikkakunnille useita.

    Kapakat sijaitsivat yleensä kirkkojen liepeillä, jotta isäntien oli mukava pitäytyä kirkkoryypyllä ennen ja jälkeen saarnan, joskus välilläkin. Kiteellä tiedetään olleen huippuvuonna 1785 seitsemän kapakkaa. Kaiken tuoksinassa paloi muutama kirkkokin, josta kiteeläisille jäi kirkonpolttajien maine.

    VastaaPoista