perjantai 23. maaliskuuta 2018

Muuttuuko koulu?



Jouni Välijärvi/Joonas Mannonen/Oona Huttunen/Hilma Ojanen/Wilhelmiina Koskelo: Maailma muuttuu – Muuttuuko koulukin?, Docendo-kustannus 2018

” Minulla mallioppiminen siellä aikuisten rinnalla perunatalkoissa ja heinätalkoissa loi kaiken pohjan sille, missä olen myöhemmin elämässäni mennyt eteenpäin. Se on ollut minun tärkein kouluni.”

”— jos minä tai joku toinen aikuinen pystyy tarjoamaan seuraavalle polvelle osaa omasta tiedostaan ja ajastaan, niin siinä pystyttäisiin kasvattamaan motivaatiota hieman.”

” Haluaisin, että läpi koulutusputken varhaiskasvatuksesta itsenäistymiseen saakka jokaisella lapsella ja nuorella olisi vähintään yksi välittävä aikuinen, yhteisö, mihin kokee voivansa kuulua, ja mielekästä tekemistä.”

Opettananurani, joka kesti noin 40 vuotta toi mieleen paljolti samoja ”innovaatioita” kuin tässä kirjassa on esitetty. Joku tuumii, että tietoisuutta eri kulttuurivähemmistöistä pitäisi lisätä. Toinen on sitä mieltä, että ilo ja nauru voisi olla osa koulutyötä. Kolmas korostaa, että oppilaiden erityisosaamista pitäisi korostaa myös muiden opetuksessa. Koulukiusaamisen vähentämiseen pitäisi jonkun mielestä kiinnittää enemmän huomiota.

Itse olen tullut kipeästi huomaamaan, että byrokratian ”riisuminen” olisi tärkeää koulussa. Kanan kynimisjärjestys jättää lapset alimmaiseksi. Ylimpänä liehuu koulutoimen johto, joka on lojaali rehtoreille. Niinpä omassa koulussani jossa tein työtä 36 vuotta, sai rehtori harrastaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa oppilaita ja opettajia kohtaan kaikessa rauhassa. Hänellä oli tukenaan koko koulutoimi ja työterveys. Yhtään palaa tästä rakennelmasta ei voinut loukata ilman seuraamuksia.

Koulutyössä olisi oltava ennen muuta luovuutta ja rakastavaa suhtautumista oppilaisiin ja alaisiin. Jos näitä puuttuu, näivettyy koko koulun ilmapiiri pokkuroinniksi, joutaviksi maneereiksi, koulutuksiksi, joita joskus terästetään kaljan voimalla. Pääasia että kaikki osallistuvat 100 prosenttisesti turhiin teoreettisiin luentoihin. Käy jopa niin että koulun oppilaat joutuvat olemaan keskenään koko päivän, kun opettajilla on ”joku palaveri” ja yhä useampi koulupäivä ainakin keskeytyy oppilailta yksin luokassa riehumiseksi.

Tämä hyödyllinen kirja ammentaa mielipiteitä ”kentältä”, mikä on tärkeää. Liian paljon joudutaan kalliiden konsulttien ansaan, koska koulutoimi saa niistä ”sulan pyrstöön” muutaman tonnin päivämenoilla. Koulunsa käyneiden opettajien jatkuva ”lisäkouluttaminen” on usein myös henkisesti raskasta.

Jouko

2 kommenttia:

  1. Aika lailla itsestään selvyyksiltä nuo "innovaatiot" kuulostavat. Eivätkö ne sitten ole arkipäivää kouluelämässä?

    VastaaPoista
  2. Et tainnut, Erkki, lukea juttua kokonaan. :(

    VastaaPoista