sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Nostalgiakukat



Mitä ne sellaiset nostalgiakukat ovat, saattaa joku kysyä? Ne ovat kukkia, joita kasvoi äitiemme ja mummojemme kukkapenkeissä, kasvimaan laidoilla ja tupien ikkunoilla. Niitä kasvoi myös lapsuutemme lehdoissa, niityillä, peltojen pientareilla ja ojien varsilla.

Nostalgiakukat ovat niitä, joiden tuoksu ja väri ovat jättäneet meihin lähtemättömän muistijäljen. Kun niitä osuu kohdallemme nykyhetkessä, ne avaavat ovet muistoihin ja lapsuuden kesiin.

Omista nostalgiakukistani leimukukka on ehdoton ykkönen. Sen hurmaava tuoksu vie minut välittömästi 50-luvun hämärtyviin elokuun iltoihin, joissa voi jo aavistaa lähestyvän syksyn kirpeyden.

Täällä pääkaupunkiseudulla pääsee nauttimaan leimukukista siirtolapuutarhoissa, viljelypalstoilla ja Annalassa. Siirtolapuutarhamökkien pihoilla leimukukka näyttää olevan suosittu perenna. Joskus joku ystävällinen mökinomistaja on juttutuokiomme päätteeksi antanut kimpun kotiinvietäväksi.

Nykyään leimukukkia saa kukkakaupasta jopa tammikuussa. Tuontileimujen tuoksu on kuitenkin vain kalpea aavistus kotoisten leimujemme tuoksusta.

Lissu

2 kommenttia:

  1. Bittiparatiisin syysleimuihin iski joku tauti. Nyt niitä ei enää ole. Vaan jos joku isoäitin aikunen lajike löytys, se vois kestää.

    VastaaPoista
  2. Kauniita ovat leimukukat. Sellaisten vanhojen pihapiirien
    kukkapenkeistä saattaisi vielä löytyä kestäviä lajikkeita.

    VastaaPoista