lauantai 3. maaliskuuta 2018

Ötökkäikävä



Koiranpissityspoluilla parinkymmenen asteen pakkasessa kulkiessa valtaa mielen joskus ötökkäikävä. Muistuu kesä ja hetket, jolloin mehiläiset pörräävät kukissa. On lämmintä ja lenseää, ellei satele.

Katehin koiria, ne osaavat ottaa lenkkeilystä kaiken mahollisen irti talvellakin, kulkevat koko ajan kuono lumessa jotain nuuskuttamassa. Yritäpäs matkia. Kesällä ne ovat lomalla muissa maisemissa, joten silloin on minun vuoroni.

Vaimo ei lähe kesäisin yleensä samaan suuntaan, tietää sen toivottomaksi takkuamiseksi. Kun aurinko vähänkin pilkahtelee, tiirailen koko ajan näkyisikö tiepuolessa ötököitä tahi perhosia tai paremman puutteessa vaikka hirviä.

Kun oikein lykästää, on parisataa kuvaa plakkarissa reissulta palatessa. Suurin osa niistä leijailee pian bittiavaruuteen, mutta aina jotain käyttökelpoista jää jäljelle.

Onhan sitä talvellakin kaikenlaista, mutta paljon jäykempi on kamera silloin. Turvakot käissä on hankalampi painella nappuloita ja silimälasit alituiseen huurussa...

Luontoliitto aloittaa jo kevätseurannan.

EJ


8 kommenttia:

  1. EJ

    toisaalta ihmettelen että aikuinen mies ja kyykistyy just sinne minne, eikä niin kuin Veijo Meren sotilas, joka ei sinne tie mihin kyykistyy.
    Eli
    tulin vaan kierrellen kaarrellen sanomaan jotta: hangen pinnan näät paljon värikkäämpänä ja kommeempana kuin me tavalliset laduntallaajt!
    10-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäs tuo miinus tuli?

      Poista
    2. EJ
      jätin heivuun varaa, vai oisko jiäny niihen yhteisten tavaroihen hoitajalle. :)

      Poista
    3. Joskus 50-luvun lopulla opettaja anto aineesta kymppimiikan. Kyselin tuota samaa. - No kun ei ollut yhtään isoa kirjainta eikä ainuttakaan pistettä ja pilkkua, hän sanoi.

      Elettiin sitä aikaa, jolloin piti Saarikoskea matkia kaikessa.

      Poista
  2. Ej ei oo tainnut nukahtaa ötököitä tutkaillessaan.
    Tälle kävi niin viisivuotiaana kauppareissulla.
    Kyykistyin tutkimaan mättäikön pieneliöitä.
    Muistan vieläkin sen sadunomaisen unen, jonka
    näin siinä nukkuessani.
    Heräsin kun huolestunut äiti oli lähtenyt etsimään minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäaikaan ei oo harvinaista, että näen yöllä ötökkäunia.

      Poista
  3. Kuvausreissuilla on ihan parasta kulkea kamera ainoana kaverinaan. Ilman kameraa liikkuvat kumppanit pitkästyvät alta aikayksikön kuvaajan seurassa.

    Kevään merkeistä puheenollen, ystäväni oli eilen kuullut mustarastaan laulavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä käynyt silläkin tavalla, ettei mulla ole yhtään kuvaa, mutta eri suunnalla pyörinyt kumppani näyttelee kotona älykännykällä ottamiaan hienoja kuvia perhosen toukista ja sen semmoisista.

      Poista