torstai 15. maaliskuuta 2018

Päikkärit



Pikkulapsia patistellaan päikkäreille, mutta oon huomannut heijjän joskus panevan hanttiin. Paljon olisi mielenkiintoista tekemistä, ei oikein joutaisi.

Ite en päiväunia koskaan vastusta. Paljon ei tarvihe houkutella ja oikeestaan ruokalepo kuuluu päivittäiseen rutiiniin, jos vain mahollista. Saattaapi se vierähtää useamman tunnin mittaiseksi.

Tiede ei katso tällaista pahalla, joskus peräti suosittelevat jonkinlaista torkahtamista kesken kiireihen. Töissä ollessa se saattaa sotia tehokkuutta vastaan.

Näin eläkepäivinä päikkärit ovat osoittautuneet erinomaiseksi tavaksi. Milloin sitä muulloin joutaisi ajattelemaan asioita niin perusteellisesti ja tekemään suunnitelmia. Ei ees mustikoita poimiessa, siellä härräävät itikat ympärillä.

Antaa vain alitajunnan tehä töitä puolestamme. Torkkuessa unen ja valveen rajamailla tuntee olevansa kuin  haukka pilvien lomassa, niin kevyttä on ajatuksen kulku. Kuljetellaan niitä kuin kalasääski pesätarpeita...

EJ


3 kommenttia:

  1. Kajautin tänään kolmen tunnin päikkävir, havahduin,
    mutta painoin pään tyynyyn ja silmät kiinni kiireesti,
    että jatkuisia sama kalastusuni, ja jatkui, vaikka sai
    uusia piirteitä ja uusia henkilöitä. Heräsin hyvillä
    mielin syömään vaimon muikkukauppiaalta ostamia pieniä ( parhaita) paistettuja ja lämpimiä muikkuja maidon kanssa.
    Sitä se uni tiesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sängyssä vähän kun loikoo
      somia siäriään oikoo
      ei kohta oo kiireestä tietoo
      johan on elämä mietoo
      siitä suapi henkistä piäommoo
      kun ottaa joskus ommoo lommoo

      Poista
  2. Täällä on vähän sama juttu kuin pikkulapsilla. Ei joutais kun on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Vaan välillä on kyllä ihan pakko, kun väsymys jysähtää päälle koko voimallaan.

    VastaaPoista