torstai 22. maaliskuuta 2018

Palmusunnuntaiksi




Koulussa aina haettiin virpo-oksia läheisistä pusikoista. Sitten tehtiin niihin kukkia perinteisillä menetelmillä, niin että kukan terälehdet ”kiverrettiin” kynällä, niin kuin tytöt tekivät ennen hiuksille hellakoukulla, kun lähtivät tansseihin.

Kyselin kaupoista pashamuottia, semmoista puista, missä on XB ja ortodoksiristi kaiverruksina, jotka jäävät pashan pintaan. Meillä aina tehdään pashaa ja tietysti se on melkoinen energiapommi. Pashamuottia ei löytynyt koko kaupungista, mutta nettifirma toimitti sen perjantaina kun tilaus oli tehty torstaina. Hinta oli postikuluineen 29 e.

Itse olen ollut mukana ortodoksikirkossa, jonne naiset tekevät talkootyönä jokaiselle kirkkovieraalle kukitetun virpo oksan. Sehän oli melkoisen kivaa katseltavaa kun kirkkoväki sai oksat käteensä.

Oppilaat tosin värkkäsivät myöhemmin vähän vappuhuiskun näköisiä virpo-oksia. Ei niistä nykylapsista ole enää niin tarkkaan työhön kuin ennen. Menevät sitten noitina talojen ovelle ja
keräävät muovikassiin talonväen antamat suklaamunat ( mieluummin rahat). Kerran näin kun kaksi noitaa tappeli karkkisäkin sisällöstä hangessa. Johan lumi pöllysi!

Vanhan kansan virpolorut ovat jääneet mieleen, kuten Virvon varvon tuoreeks terveeks, Jumala
Sinua siunatkoon. Vitsa siulle, miulle ei mitään.

Noita se nykyisin olla pitää. Noitaperinne on syrjäyttämässä idästä tulleen ortodoksisen virpomisperinteen. Ikävä juttu sinänsä. Noidat kun saisivat hillua mieluummin halloweeninaikana.

Eipä muuta kuin vinkkelit jalkaan ja pajunkissaoksia joutopusikoista etsimään.

Jouko

2 kommenttia:

  1. Ortodoksisen lapsuuskylän hangilla oli palmusunnuntaisin vipinää, kun monikymmenpäinen penskalauma pyyhälteli kilpaa talosta taloon virpovihat kainalossa. Sinapinsiemenkerhossa annettu ohje oli, että tärkeintä on vain ystävällisesti virpoa, ei pyyvellä palkkaa.

    VastaaPoista