maanantai 19. maaliskuuta 2018

Pippurinen



Pieni mutta pippurinen. Näin on sinitiaisesta sanottu. Kun tarkemmin seurailee, niin hyvin pitää paikkansa. Isompi talitintti joutuu joskus väistelemään ruokintapaikalla ja paremman puutteessa ärhentelevät toisilleen.

Vasta viimeisten vuosikymmenien aikana muistelen sinitiaisia nähneeni, esimerkiksi 50-luvulla se oli näillä main täysin tuntematon. Tietolähteitten mukaan se on runsastunut ripeimmin maan linnustosta, vaikka jää vielä selvästi talitinttiä vähäisemmäksi.

Talviruokinta ja sopivat pöntöt ovat auttaneet. Sinilakille pitää reiän olla 28-millinen. Ehkä yleinen talvenkestävyys on myös kehittynyt, ja esitetäänpä järviruokojen yleistymistä erääksi tekijäksi. Niistä tintti kaivelee muonaa.  Ruokaa se ei varastoi talveksi.

Koiraalla on 2-3 puolisoa. Poikasia ruokitaan kirvoilla ja perhosten toukilla. Niitä täällä riittää, varsinkin jos kaalikoisat sun muut saavat päähänsä vaeltaa maisemiin.

EJ


3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Eikös siinä oo enimmäkseen Ruotsin lipun värejä. Ei oo isänmaallinen lintu.

      Poista
  2. Kiitos kuvista. Näyttää siltä, että pesäpönttö on vaihdettava pihapiiriin joka kevät. Muuten ei sinitintti sitä kelpuuta.
    Ja hyviä puruja pohjalle aimo kerros. Viime kesänä pesi sinitintti puutarhassa olohuoneen ikkunan alla ja sitä oli
    ihan kiva seurata. Uutterasti ne kantoivat muonaa poikasille.

    VastaaPoista