sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Virboi varboi


Kuvat Lissu. Heinäveden Valamo

Haastattelin vuonna 2002 kummitätiäni Veera Leskistä s. Vornanen Pälkjärven pitäjäseurassa tekeillä olleeseen kirjaan. Juttelimme hieman myös pääsiäisen viettotavoista hänen ja äitini lapsuudenkodissa Pälkjärven Ilmakassa.

Vornasen 12-lapsinen perhe oli ortodokseja eli kreikkalaiskatolisia, kuten tuolloin sanottiin. Ukkini Aleksanteri oli syntynyt 1889 Korpiselän Tolvajärvellä ja mummoni Dunja 1889 Suojärven Varpakylässä. Dunja ja Santeri avioituivat 1915 ja asuivat tilalla, jonka nimi oli sama kuin koko kylän nimi eli Ilmakka.

Pälkjärvi kuului Joensuun ortodoksisen seurakunnan piiriin ja pappi kävi kerran vuodessa pitämässä "kylänlukuset": kastamassa lapset, vihkimässä pariskunnat ja toimittamassa hartaushetken. Hartaushetki pidettiin Vornasessa ja koko kylän väki kokoontui tilaisuuteen. Pappi voitiin kutsua tarvittaessa myös kirjeellä. Rovasti Fiilin ja kanttori Meriala saapuivat useimmiten virantoimitukseen.

Pälkjärvellä asumisen alkuaikoina ei vainajia voinut haudata luterilaisten kanssa samaan hautausmaahan. Kun Vornasessa kuoli kaksi pientä lasta "espanjantautiin", kuljetettiin vainajat yötä myöten hevoskyydillä Korpiselän hautausmaalle.

Santeri Vornasen tehtäviin kuului kerätä koko Pälkjärven alueelta ortodoksisen seurakunnan kirkollisvero. Hän kävi myös kerran viikossa koululla pitämässä ortodoksioppilaille uskontotunnin.

Sortavala
Kirkossa käytiin Sortavalassa tai Joensuussa. Linja-autoliikenne toimi välillä Joensuu-Värtsilä-Sortavala. Perhe ja koko suku teki myös useita pyhiinvaellusmatkoja Valamoon (vanhaan). Perheen lapset kävivät rippikoulun Sortavalassa.

Kun kirkot ja papit olivat kaukana, uskontoa vaalittiin ahkerasti kotona. Ikoni oli itäisessä nurkassa ovea vastapäätä. Ikonia sanottiin "oprosaksi" ja useampi oprosa muodosti ikonostaasin. Pääsiäisenä valvottiin koko yö, poltettiin tuohuksia ja lampukkaa. Santeri luki Raamattua ja pappien kirjoituksia Aamunkoitto-lehdestä. Dunja paistoi "tsuppoja". Tsupot olivat kauraisia, hiilloksella paistettuja leivonnaisia, joihin laitettiin puuroa toiselle puolelle ja leivonnainen taiteltiin nelinkerroin. Paistaminen tapahtui paljolti lasten hereillä pitämiseksi.

Virpomavitsat valmistettiin koulussa ja kylän lapset kävivät virpomassa myös Vornasessa. Vornasen lapset virpoivat vain kotiväkeä. Veera muisteli seuraavanlaista virpomalorua: Virvon, varvon tuoreeks', terveeks'. Nätäliks velkaa, vuuveksi vapaaks. Miulle jäitsä,siulle vitsa!

Eli virvottava jäi viikoksi velkaa ja virpoja toivoi palkakseen kananmunaa. Palkka maksettiin äijänpäivänä eli pääsiäisenä. Virpovitsa laitettiin ikonin taakse ja siellä se sai olla helluntaihin saakka tai yleensä siihen saakka kun ruoho alkoi kasvaa.

Ride

Lissun tekemä virpovitsa


4 kommenttia:

  1. Koreat ovat kuvissa virpomavitsat. Minä tein lapsena vitsoja
    pajun oksista, joihin värkkäsin koristeet karkkipapereista ja
    kiiltopaperista.

    Tuolloin meillä oli naapurin emäntä kotoisin Mantsinsaaresta,
    jonka kautta sain ensimmäisen kosketuksen ortodoksisuuteen.

    VastaaPoista
  2. Muistitiedon kerääminen on kannatettavaa. Monta kertaa on tullut harmiteltua, ettei sitä tai tätä hoksannut kysyä vanhemmilta ihmisiltä.

    VastaaPoista
  3. Minä tein lapsuudessani tuollaisia virpomavitsoja kuin tuossa alakuvassa on. Sitä en muista kuka tuon ruusujen tekemisen opetti.

    Kolme vuotta sitten innostuttiin koulukaverini kanssa tekemään virpomavitsoja ja muistelemaan lapsuutemme virpomisia. Siinä meni rattoisasti yks pyhäpäivä. Tuossa kuvassa on kuusi silloin tehtyä vitsaa.

    VastaaPoista
  4. Sain puhelimessa kehuja Lissun
    virpomavitsakuvista.

    Kymppiuutisissa näytettiin virpomavitsojen
    tekoa Joensuun ort. seurakuntasalilla.

    VastaaPoista